KTK-III

Jeilin Kuuhile

VH21-018-0472

Kuvista kiitos Henna L.

30.04.2021 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa / 64p. / KTK-III

Kuuhile on Jeilistä mittatilauksena tarpeisiini toteutettu tilausvarsa vuodelta 2021. Ostin sen silloisen pienen suomenhevostilani Hiidelmän nimiin kasvamaan rauhassa. Tamma kantakirjattiin, mutta muuta menestystä sille ei vielä Hiidelmän hitaina kasvuvuosina kertynyt. Vuonna 2026 Hile siirtyi Havukallion nimiin ja tammaa alettiin viedä systemaattisemmin eteenpäin kohti koulukenttiä ja varsasuunnitelmia. Tamma oli loistava valinta osaksi Havukallion tammakatalogia, sillä Hileellä on laadukas 1-polvinen ainutlaatuinen koulupainotteinen suku ja valmiiksi kantakirjattu tamma ei vienyt tilaa kantakirjattavien pitkältä listaltamme. 

Kuuhile, tuttujen kesken ihan Hile vaan, on sopumielinen, kärsivällinen ja rauhallinen suomenhevostamma. Jykevärakenteinen Hile ei suotta kiirehdi joka paikkaan, vaan on hyvin lupsakka ja rento, olematta kuitenkaan varsinaisesti laiska tai haluton. Hile on tyyni, tyytyväinen, muumimammamainen ja aivan ihanan leveä ja pehmeä käyttö- ja kilpahevonen. Hileelle ei ole niin justiinsa miten arki koostetaan ja kuka siitä pitää huolta: kunhan ruokaa saa, raitista ilmaa riittää ja tammalauma pysyy ympärillä niin hyvä on. 

Hilettä ei tarvitse sitoa kiinni hoitamisen ajaksi. Oikeastaan sen voi hoitaa vaikka vapaana käytävällä. Tammalla ei ole mikään kiire minnekään ja se rakastaa pitkiä harjailuja yli kaiken. Se on kohtelias ja kiltti myös lapsien käsiteltävänä. Hile on kuitenkin kohtalaisen iso ja jykevä, joten inhimillisenä hevosena se ei aina ymmärrä kokoaan ja rajojaan: tammalla on kengittäjän sanojen mukaan kylän painavimmat jalat ja eläinlääkärin mielestä sinisilmäisin luonteenlaatu. Hile lähtee kaikkien matkaan nöyränä ja suhtautuu kaikkiin ihmisen toiveisiin uskaliaasti, liiemmin pyyntöjä kyseenalaistamatta. Muita hevosia kohtaan Hile on tyyni: sillä on omat parhaat ystävänsä, mutta ystävällisyyttä riittää myös etenkin nuorille tammoille ja varsoille, joita Hileellä on tarhassa tapana kaitsia hoivaavin elkein. 

Osa meidän tallitiimistä pitää Hilettä liian suomenhevosmaisena ja tahmaisena kouluratsuksi. Minä taas liputan rauhallisuuden puolesta: Hile ei vetreydy heti treenin alkajaisiksi, mutta käynnistyessään kulkee ja puksuttaa hienosti apujen välissä. Hilettä joutuu ihan ratsastamalla ratsastamaan, sen verran rauhaisa se on ratsastettavuudeltaan, mutta kun tamman tavat oppii tuntemaan, on kyydissä äärimmäisen palkitsevaa treenata mitä tahansa koululiikkeitä vaativalle tasolle asti. Hileellä on pehmeät askellajit, mutta aavistuksen raskas etuosa. Hile muovautuu mukavasti ratsastajan tasolle ja on ehdottoman varma myös kokemattomien kanssa. Sitä voi huoletta vuokrata perheratsuksi, sillä Hile on huomaavainen ja herttainen ensikertalaisenkin ratsasteltavana. Maastoratsuna Hile kulkee mieluiten etummaisena: keskellä tai varsinkin perässä se tuppaa herkästi kiriä edellä menevän häntään tai vierelle. Etummaisena tai yksin Hile on tosi mukavaa seuraa: se on malttavainen ja kiltti niin aukealla pellolla kuin metsäpoluillakin. 

Suku

Jälkeläiset

s. 05.03.2026 t. Havun Kuuhilla (i. Routapirtin Kaspian) / om. Uppe, Havukallio / kilpaillut KRJ 6/5

s. 05.04.2026 t. Havun Kuutuuli (i. Myrskynhurma) / om. Melina, Runoratsut

Kilpailumenestys

KRJ Tasolla 6/5 (2436.98 op)

Cup-sijoitukset

31.03.2026 / VSR-Cup / Kuura / helppo B / 3/36 (68,761%)

30.06.2026 / VSR-Cup / Kuura / vaativa B / 1/51 (63,964%)

Päiväkirja

02.07.2026 Kuulumisia lomalaitumilta (kirj. omistaja, 178 sanaa)

Ihana Hile saapui meille puoli vuotta sitten kantakirjattuna, hitaasti ja varmasti rauhallisessa käytössä kasvaneena tammana. Treenailimme Hileen kanssa kouluratoja varten ja starttailimme lopulta ihan kansallisissa vaativa B -tason luokissa asti menestyksekkäästi. Hileelle saatiin kerrytettyä kaksi VSR Cup -sijoitustakin, viimeisin pari päivää sitten! Eilen Hile vaihtoi kisahepenet hellehattuun kun tamma päästettiin laitumelle lauman jatkoksi. Voi sitä iloa ja onnea! Tammaa on käytetty jalostuksessa mukana kahden varsan verran, kun suunnittelimme ja toteutimme kotiin jäävän Kuuhilla-tamman sekä myyntivarsana Melinan hoiviin Runoratsuille muuttaneen Kuutuuli-tamma. Hile on mielestäni hyvin vinkeäsukuinen kouluhevonen, joten jossain vaiheessa olisi mielekästä saada tammasta vielä ainakin yksi myyntivarsa maailmaa valloittamaan. Hileen esikoistytär Kuuhilla on jo menestynyt itsekin kouluradoilla, joten Hile on tarkoitus ilmoittaa tämän kuun KRJ:n laatuarvosteluun ja myöhemmin SLA- ja YLA-tilaisuuksiin. Hileellä on hyvin tasapainoinen luonne, joten esimerkiksi meidän Ruuti voisi olla sopiva vastinpari kyvykkäälle ja eläväiselle mutta järkevälle jälkeläiselle. Ja kukaanhan ei estä teettämässä toista varsaa kotiinkin, mutta se taas olisi hieman omia kankeita periaatteittani vastaan. Hile jatkaa nyt lomailua laitumella, käy loppukuusta pyörähtämässä kesämahan kanssa lajilaatiksessa ja jatkaa sitten rennonletkeää arkea siitostammana ja vuokrattavana käyttöhevosena. 

30.04.2021 Kantakirjauspäivä (kirj. omistaja, 165 sanaa)

Mikä olisikaan parempi tapa viettää vappua kuin pakata autoon muutama suomalainen ja ajaa kaasu pohjassa kantakirjaustilaisuuteen. Matkaan lähdettiin aamuvarhaisella. Puunasin Hileen silmät ristissä ja paketoin kyytiin matkaheinät mukana. Jostain syystä Hileen kantakirjaaminen jännitti minua erityisen paljon. Se oli vanhempiensa puolesta kantakirjakelpoinen, mutta rehellisesti en ollut aivan varma itsekään mitä mieltä olin tamman raamikkaan rotevasta ulkomuodosta. En yksinkertaisesti osannut yhtään arvioida kantakirjataanko Hile toisella palkinnolla, kolmannella vai jääkö tamma suoraan ilman palkintoa. "Tuli mitä tuli, olet sinä hieno. Mahtava muumimamma, kyllä sinä sen tiedät" lepertelin Hileelle paikanpäällä kun katselimme sivusta suomenhevosvilinää ennen kantakirjasarvosteluun siirtymistä. Hevosen esittäminen sujui ongelmitta, joskin Hile alkoi loppua kohden vähän jo väsähtää ja muuttui hieman vastahakoiseksi näyttäytymiselle. Tamma arvioitiin pisteillä 64. Kolmanteen palkintoon vaaditaan vähintään 60 pistettä ja enintään 69, joten huoleni palkinnotta jäämisestä ei ollut aivan tuulesta temmattu. Mutta kolmannella palkinnolla kantakirjattu on kuitenkin aina kantakirjattu ja olen tästä menestyksestä Hileen kohdalla ehdottomasti tyytyväinen. Kotimatkalle lähti väsynyt, hieman ehkä pettynyt omistaja ja helpottunut hevonen, joka oli silminnähden levon tarpeessa perille päästyämme. 

11.02.2021 Hileen matka Hiidelmään (kirj. omistaja,  275 sanaa)

Hile ilmestyi elämäämme oikeastaan ihan sattumalta, selatessani jalostukseen tarjolla olevia hevosia ja päätyessäni tiedustelemaan tilausvarsaa Jeilin tilalta. Emävaihtoehdoista ihastuin kantakirjattuun ja laatuarvosteluissa palkittuun lempeäluonteiseen Kuunkudelmaan, joka osoittautui esittelytietojensa veroiseksi myös ihan käytännössä, kun kävin Jeilin hevostilalla vanhempiin tarkemmin tutustumassa. Sillä oli toki jo muutama varsa entuudestaan ja sen suku oli jo jatkunut kiitettävästi eteenpäin jälkeläisten omien varsojenkin kautta. Aikeissamme ei ollut ostaa uutta hevosta ensisijaisesti jalostusarvon kannalta, vaan hankinnan motiivina oli enemmänkin löytää uusi pitkäaikainen hevosystävä niin tallimme ihmisväelle kuin tammalauman jäsenillekin, hevoskuume kun ei ihan hevillä taltu. Tilausvarsan isäksi valikoin Jeilin omista oreista kantakirjatun Tilliäisen, jolla oli emänsä tavoin näyttöä kouluratsastushevosena. Orilla oli selvästi monimutkaisempi ja ailahtelevaisempi luonne kuin Kuunkudelmalla, mutta jostain syystä kuitenkin vaikutuin näyttelyissä menestyneestä läsipäästä. Toivoin yhdistelmän tuottavan omistukseeni sopivalla tavalla eläväisen, mutta mukavan työmyyrän. Tilliäinen oli kelpuutettu vasta yhden jälkeläisen isäksi, eikä tästä jälkeläisestä ollut oikeastaan mitään sanottavaa, joten tilausvarsa-suunnitelmissani oli hieman säkissä ostetun sian elkeitä. Loppu hyvin, sillä jo vieroittamattomasta maitovarsasta huokui varmuus, johon minun oli helppo luottaa. Aloin laskea päiviä omistajuuden vaihtumiseen ja valmistelin huolella Hileelle kodin meidän luota. Ostin varusteet, järjestelin harjat pakkiin ja teetätin karsinan oveen samanlaisen puisen nimikyltin, joka löytyi meidän kaikilta hevosilta. Hakupäivänä olo oli kuin ensimmäistä omaa hevosta ostaessa, olihan Hile meidän kaikkien aikojen ensimmäinen tilausvarsa, jota koskaan oltiin suunniteltu ja odotettu syntyväksi. Kyllä tuntui ihanalta päästää Hile kotiuduttuamme tarhaan ihmettelemään aidan toisella puolella ulkoilevaa tammalaumaamme. Meidän tammahevoset kävivät yksi kerrallaan tekemässä tuttavuutta ja Hile antoi kaiken rakkautensa jokaiselle uudelle talliystävälleen pyyteettä ja vilpittömästi. Hile tykkäsi heti kaikista ja kaikkien oli myös helppo tykätä tammasta itsestään. Meidän yhteiset päivät ovat vasta alussa, mutta kyllä on ollut niin mukavaa ja leppoisaa että ihan hirvittää!