SV-II

Havun Kuuhilla

VH26-018-0143

20.04.2026 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa / 39,65p. / SV-II

Kuvista kiitos Pikselit

Hyvin rennon lauhkeasta emästä ja aavistuksen turhan varautuneesta isästä kehkeytyi todella hyvällä luonteella varustettu tammavarsa. Hilla ei ole ehkä kaikista rauhallisin ratsastaa, mutta kiltti ja sydämellinen kylläkin kaikin puolin niin maasta käsin kuin ratsastaessakin. Se on koiramaisen aktiivinen miellyttäjä ja uuttera työntekijä, joka on mielellään auttamassa talliväkeä kaikessa missä vaan voi auttaa. Hilla tykkää olla vapaana ja seurustella kaiken ja kaikkien kanssa tallissa ja pihalla. Tähän tamma on tottunut ihan pikkuvarsasta asti, joten Hilla on niitä harvoja poikkeuksia, joita oikeasti voi pitää tallin arjessa vapaana mukana kulkemassa. Hilla on hyvin perso ruualle, joten karkuretkiäkään tämä ei harrasta ja jos sattuu säännöt unohtumaan, ruuan perässä tamma palaa aina kiltisti käsittelijän luokse. Tamma on vähän sellainen kaikkien lellikki ja lemmikki. 

Hillaa tulee hoidettua paljon käytävällä vapaana. Tokikin turvallisuussyistä on aina syytä sitoa tamma johonkin kiinni tai pitää narua hollilla, sillä meidän arjessa elää kuitenkin myös hevosia, jotka eivät Hillan koiramaisesta sosiaalisuudesta niin perusta. Hilla tykkää harjailusta ja pesemisestä eikä se varustaessakaan koidu yleensä ongelmalliseksi. Hilla malttaa seistä varustettuna kiltisti paikallaan kunnes lähdetään ja töihinhän tämä lähtee aina hyvin mielissään. 

Ratsastaessa Hilla on hyvin reipas. Sillä on untuvanpehmeät mutta vauhdikkaat askellajit, mutta onneksi myös todella hyvä reagointityyli apuihin. Hilla toimii painoavuinkin mukavasti, sen kanssa on tehty kuolaimettomillakin hommia, sitä on käytetty huvin vuoksi vikellyskäytössä ja metsän juurakkopolkuja se vasta rakastaakin. Hilla on mutkaton menijä missä vain, oltiin sitten kotona, luonnossa tai kisoissa. Ei uskoisi, että sen isä on meidän arkajalka-Kaspian, joten Kuuhile-emän lauhkeus ja rentous on kyllä toiminut tässä yhdistelmässä hyvänä kompensoijana. Hillan vauhtiherkkyys ei ole kaikkien mieleen ja jotkut pitävät tätä hätähousuna muutoinkin, mutta minusta Hilla on vain hyvin hereillä kokoajan ja pyrkii miellyttämään kyllä ratsastajaa nöyrästi, jos siltä vain jotain pyydetään. Sillä jos ei pyydetä, sitten mennään kovaa niin kauan kunnes ei enää saa mennä. 

Erikoista sinänsä on, ettei tamma kruisaile menemään tarhassa tai vapaana tallin pihassa sillä tavalla kuin ratsastaessa. Jotenkin sillä on päähänpinttymä siitä, että varustettuna ja kuski selässä mennään eikä meinata. Myöskään juoksuttaessa Hilla ei ole sellainen ruutitynnyri kuin ratsastaessa. Maastoon Hilla vaatii veturiksi hyvin rauhallisen hevosen ja vauhdikkaamat pätkät otetaan aina vähintäänkin loivaan ylämäkeen turvallisuussyistä, vaikka Hilla kiltti hevonen onkin. Summa summarum: vauhtia ja koiramaista läsnäoloa on aina poikkeuksetta tarjolla niinä hetkinä, kun on vuorossa päivän puuhat Hillan kanssa. 

Suku

Jälkeläiset

Kuuhilla ei ole vielä mukana Havukallion kasvatustoiminnassa. 

Kilpailumenestys

Päiväkirja

00.00.2026 Otsikko

teksti