SV-II KV-II

Havun Kuuhilla

VH26-018-0143

20.04.2026 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa / 39,65p. / SV-II

20.04.2026 Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuudessa / 33,5p. / KV-II  + tuomariston laatupisteet saatesanoin "Lempeä ja hyväkäytöksinen tamma, joka vaikuttaa erittäin miellyttämisenhaluiselta"

Kuuhilla on meidän seitsemäs oma kasvattimme ensimmäiseltä toimintakeväältämme ja ensimmäinen kotiin suunniteltu ja jätetty kasvattimme. Kuuhile-emä oli ollut omistuksessani jo vuosien ajan ja Havukallioon siirryttyään minulle oli päivänselvää, että haluan todella hyväluontoisesta suomenhevostammasta varsan. Uskaltauduin yhdistämään Kuuhileeseen kimon pienhevoskokoisen Kaspianin, joka oltiin hankittu meille vasta Havukallion tarinan alkaessa. Kaspian oli kyvykäs ja raamikas ori, mutta luonteeltaan melko herkkähipiäinen valinta jalostuskäyttöön, mutta Kuuhileen kaltaisen muumimamman ajattelin tasoittavan orin heikkouksia. Ja tässähän onnistuin. Tuloksena syntyi koiramainen, vauhdikas ja äärimmäisen ihmisläheinen ihana punarautias Kuuhilla, joka valloitti salamana kasvattajan sydämen. Lempilapsia ei varmaan saisi valita, mutta kyllä Kuuhilla on ollut alusta asti yksi lempikasvattejani, onhan se kuitenkin ensimmäinen kotiin jäänyt kokeilumalli. 

Kuvista kiitos Pikselit

Hyvin rennon lauhkeasta emästä ja aavistuksen turhan varautuneesta isästä kehkeytyi todella hyvällä luonteella varustettu tammavarsa. Hilla ei ole ehkä kaikista rauhallisin ratsastaa, mutta kiltti ja sydämellinen kylläkin kaikin puolin niin maasta käsin kuin ratsastaessakin. Se on koiramaisen aktiivinen miellyttäjä ja uuttera työntekijä, joka on mielellään auttamassa talliväkeä kaikessa missä vaan voi auttaa. Hilla tykkää olla vapaana ja seurustella kaiken ja kaikkien kanssa tallissa ja pihalla. Tähän tamma on tottunut ihan pikkuvarsasta asti, joten Hilla on niitä harvoja poikkeuksia, joita oikeasti voi pitää tallin arjessa vapaana mukana kulkemassa. Hilla on hyvin perso ruualle, joten karkuretkiäkään tämä ei harrasta ja jos sattuu säännöt unohtumaan, ruuan perässä tamma palaa aina kiltisti käsittelijän luokse. Tamma on vähän sellainen kaikkien lellikki ja lemmikki. 

Hillaa tulee hoidettua paljon käytävällä vapaana. Tokikin turvallisuussyistä on aina syytä sitoa tamma johonkin kiinni tai pitää narua hollilla, sillä meidän arjessa elää kuitenkin myös hevosia, jotka eivät Hillan koiramaisesta sosiaalisuudesta niin perusta. Hilla tykkää harjailusta ja pesemisestä eikä se varustaessakaan koidu yleensä ongelmalliseksi. Hilla malttaa seistä varustettuna kiltisti paikallaan kunnes lähdetään ja töihinhän tämä lähtee aina hyvin mielissään. 

Ratsastaessa Hilla on hyvin reipas. Sillä on untuvanpehmeät mutta vauhdikkaat askellajit, mutta onneksi myös todella hyvä reagointityyli apuihin. Hilla toimii painoavuinkin mukavasti, sen kanssa on tehty kuolaimettomillakin hommia, sitä on käytetty huvin vuoksi vikellyskäytössä ja metsän juurakkopolkuja se vasta rakastaakin. Hilla on mutkaton menijä missä vain, oltiin sitten kotona, luonnossa tai kisoissa. Ei uskoisi, että sen isä on meidän arkajalka-Kaspian, joten Kuuhile-emän lauhkeus ja rentous on kyllä toiminut tässä yhdistelmässä hyvänä kompensoijana. Hillan vauhtiherkkyys ei ole kaikkien mieleen ja jotkut pitävät tätä hätähousuna muutoinkin, mutta minusta Hilla on vain hyvin hereillä kokoajan ja pyrkii miellyttämään kyllä ratsastajaa nöyrästi, jos siltä vain jotain pyydetään. Sillä jos ei pyydetä, sitten mennään kovaa niin kauan kunnes ei enää saa mennä. 

Erikoista sinänsä on, ettei tamma kruisaile menemään tarhassa tai vapaana tallin pihassa sillä tavalla kuin ratsastaessa. Jotenkin sillä on päähänpinttymä siitä, että varustettuna ja kuski selässä mennään eikä meinata. Myöskään juoksuttaessa Hilla ei ole sellainen ruutitynnyri kuin ratsastaessa. Maastoon Hilla vaatii veturiksi hyvin rauhallisen hevosen ja vauhdikkaamat pätkät otetaan aina vähintäänkin loivaan ylämäkeen turvallisuussyistä, vaikka Hilla kiltti hevonen onkin. Summa summarum: vauhtia ja koiramaista läsnäoloa on aina poikkeuksetta tarjolla niinä hetkinä, kun on vuorossa päivän puuhat Hillan kanssa. 

Suku

Jälkeläiset

s. 07.05.2026 t. Havun Kuuhelmi (i. Hiidelmän Uljas) / om. Uppe, Havukallio / KTK-III SV-II KV-II, kilpaillut KRJ 5/4

Kilpailumenestys

Päiväkirja

12.08.2026 Laatuarvostelujen syksy käynnistymässä (kirj. omistaja, 201 sanaa)

Miten meidän ihana omakasvatti Kuuhillakin alkaa olla jo valmis aikuinen hevonen, käsittämätöntä! Valmiilla viittaan nyt tavoitteisiin, joita olen päässäni tällekin tammalle kaavaillut. Hillan kanssa kilpailtiin loppukeväästä kivuten porrastetuissa koululuokissa kansalliselle vaativa B -tasolla asti. Tamman sijoittumisprosentti 48% oli oikein mainio ja sijoituksia oli helppo kerätä kasaan. Hilla on aina ollut kisareissuilla mutkaton, mutta reipasliikkeinen kuten kotonakin, joten joka kerta selässä on saanut silti tehdä töitä kyllä sekunti kerrallaan. Toukokuussa Uljas astui Hillan ja yhdistelmästä teetettiin kotiin ihana, odotettu tammavarsa Kuuhelmi. Kesän aikana esikoistytär Kuuhelmi kantakirjattiin ja palkittiin varsa-arvioinneissa, minkä lisäksi tamma onnistui loppukesästä niittämään jo kisamenestystäkin emälleen jälkeläisnäytöksi mukavalla tahdilla. 

Nyt elokuun puolessa välissä meillä onkin Kuuhillan kanssa palaset jo aikalailla kohdallaan laatuarvosteluja silmällä pitäen. Kantakirjattavaksikin tamma tahdotaan, mutta jonoa on enemmän kuin tilaisuuksia, joten menee varmasti loppuvuoteen ennen kuin tämä tamma kantakirjapäivän retkiryhmään pääsee mukaan. Syyskuulle tavoitteena on Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus ja myöhemmin VSR:n rotulaatuarvostelu sekä viimeisenä niittinä Yleislaatuarvostelun tilaisuus. Jälkeläisten osalta ajattelen, että Hillasta voitaisiin teettää myyntiin yksi harkittu kasvatti vielä tämän vuoden puolella, mutta suurensuurta jälkeläismäärää tälle tammalle ei ole tarkoituksenmukaista teettää. Hilla tulee olemaan meille kaikessa yksinkertaisuudessaan laadukas ja arvokas jalostustoimintamme näyttöhevonen jatkon kannalta. Ja minähän esittelen tämmöistä kultaisen noutajan hevosversiota jo luonteensakin puolesta enemmän kuin mielelläni. 

20.04.2026 Varsa-arviointeja ja laatumainintoja (kirj. omistaja, 367 sanaa)

Pitkä retkipäivä takana, sillä suorastaan pikajuoksimme tänään tämän kuukauden puuhaksi kalenteroidut varsa-arviointitilaisuudet, jotka on jostain syystä harrastajien haasteeksi ympätty samalle päivämäärälle. Ensin puunattiin Hilla aamutallin tuiskeessa kiiltäväksi ja pakattiin tamma muutaman muun nuoren hevosen seuraksi kuljetusautoon suuntana VSR:n alainen suomenhevosvarsojen oma arviointitilaisuus. Kannatti muuten mennä, sillä tilaisuudessa oli esillä meidän vahvistus mukaan lukien seitsemän Havukallion tämän kevään kasvattia! Hilla esiteltiin 3-vuotiaiden luokassa, eli meillä oli jonkin verran odottelua ennen meidän luokkaa. Hilla olisi mielellään tutkiskellut maita ja mantuja koiramaiseen tyyliinsä ja oli kyllä todella uteliaalla ja avoimella tuulella. Tamma keräsikin tuttuun tapaansa ihmisistä fanijoukon ympärilleen hurmaavalla sosiaalisuudellaan siinä vuoroamme odotellessa. 

Hilla oli luokkansa ensimmäinen esiteltävä. Rakenteesta saimme 6,4 pistettä, suvusta täydet 10. Rakennearvostelun käytöksestä Hilla sai 5 pistettä eli puolet maksimista, mikä johtui pitkälti tamman eloisuudesta, sosiaalisuudesta ja kärsimättömyydestä malttaa mieltään yhtään. Hilla olisi halunnut vain tehdä tuomariston kanssa hyvin läheistä tuttavuutta ja lähteä mielellään kehästä johonkin vähän mielenkiintoisempaan ympäristöön, olihan uudessa paikassa niin paljon tutkittavaa. Muusta käytöksestä Hillalle annettiin kuitenkin 7,75 pistettä, mikä oli yläkantissa tilaisuuden keskiarvoon nähden. Ratsastuskokeesta Hilla sai 5,5 ja 5 pistettä, sijoittuen helppo C -koulukokeessa sijalle 8. Ratsastaessa Hillalla oli aivan liikaa menohaluja kuten yleensäkin ja koko ratsukoulutus on meillä vielä aivan vaiheessa, joten olin tämän päivän tuloksesta ratsastusnäytön osalta ihan realistisen tyytyväinen kuitenkin. 

Tällä pistepotilla 39,65p Hilla palkittiin II-palkinnolla. Se on ihan mukava tulos, kun nämä varsa-arvioinnit ovat loppujen lopuksi aina lähinnä kokemuksen kerryttämistä ja tutustumista hevosen käyttäytymiseen kilpailuolosuhteissa. Suomenhevosten keskuudesta kiidettiin kotimatkalla vielä kouluvarsojen omaan laatuarvosteluun.  Siellä aloin olla itse jo päivästä hieman väsynyt ja niin oli Hillakin. Hieman ehkä ahmaistiin liian suuri pala kakkua yhdelle lautaselle, sillä etenkin askellajien arvostelun osalta saatiin aika matalia pistelukemia. Reissu ei kuitenkaan ollut missään nimessä turha, sillä vaikka palkintosijamme jäi 2. palkinnoksi ja vain 1,5 pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta, tuomaristo antoi meille 10 laatupistettä ja kirjallisen maininnan "Lempeä ja hyväkäytöksinen tamma, joka vaikuttaa erittäin miellyttämisenhaluiselta" !! Kyllä sain olla kasvattajana ja omistajana todella ylpeä tästä hienoluonteisesta tammasta, joka pitkän päivän päätteeksi onnistuu vakuuttamaan nuoren hevosen kypsällä käytöksellä tuomariston siitä, että tässä on kiltti ja nöyrä kilpahevosen alku. Tälläiset kokemukset ja kehut nostavat motivaatiota tuleviin treeneihin ja lisäävät ehdottomasti varmuutta lähteä tamman kanssa jonkin ajan kuluttua porrastettuja kisoja starttailemaan.