Havun Priimus

VH26-018-0146

Priimus on meidän kymmenes suomenhevoskasvatti ja ensimmäinen kotiin jätetty orikasvatti. Salaa toivoin, että kotiin suunniteltu hevonen olisi perinyt voikon emänsä hienon värityksen, mutta orista mallautuikin kovasti isänsä kaltainen punarautias, joka peri emältään lähinnä jämeryyttä rakenteeseen. Luonteeltaan herkkähipiäisen emän ja suorituskeskeisen, fiksun isän yhdistelmänä Priimus oli jo varsana todella järkevä ja kunnollinen, kiltti ja tunnollinen orinalku ja tämmöisellä luonteella varustetun orin jätimme kyllä aivan onneasta soikeana kotiin. Ori haluttiin nimetä p-kirjaimella ja mielellään s-loppuisena siten, että nimi muistuttaisi varsan välkystä luonteesta ja olisi enne hyvästä suorituskyvystä kasvaessaankin. Priimus tuntui sopivan nimenä tälle kuin nenä päähän ja orista onneksi kasvoi kuin kasvoikin nimensä veroinen. 

Kuvista kiitos Cherie (CC BY-NC-2.0) & Pikselit

Priimus on nimensä veroinen suorittaja. Se on tunnollinen, itselleen ja muille myös jonkin verran kriittinen yhden hevosen paras ystävä ja laumassa ennemmin sivustaseuraaja kuin selkeästi johtotähti tai pahnan pohjimmainen. Priimus on totinen, mutta kiltti hevonen, jonka näennäisen rauhallinen olemus kätkee sisäänsä terävän pilkunviilaajan. 

Tarhasta hakiessa Priimus on hankala saada mukaansa, jos hakija on orille vieras. Onneksi tällaisia hetkiä on harvoin, mutta tuuraajille on aina muistettava varoittaa tämän orin tavasta karsastaa tuntemattomia lähellään. Tämä koskee myös kilpailu- ja arviointitilanteita, joissa Priimus väistää vieraan ihmisen kosketusta tehokkaasti. Harjatessa Priimus on säyseä, eikä sitä välttämättä tarvitse sitoa karsinassa kiinnikään. Kovia harjausotteita ja rutiinista poikkeavaa hoitotoimenpiteiden järjestystä ori on haka arvostelemaan; mieleisintä olisi jos arkea suoritettaisiin aina saman kaavan mukaan ja hellänhempein ottein. Priimus tykkää olla pestävänä, mutta kengittämistä ori stressaa. Lastaamisen ori suorittaa kylmäpäisesti, joskin uusi traileri tai epämieluisa matkustusseura voi saada oriin hieman vastarintaa aikaan. 

Ratsailta Priimus on tarkka ja suorituskeskeinen. Se lähtee töihin aina samalla ahkeruudella ja on mukavan reipasliikkeinen ja apuja vasten herkkä, mutta Priimus vaatii ratsastajalta selkeyttä. Ori on näyttävä ja lupsakan näköinen, mutta ei toimi ajatuksen voimalla. Priimus on varmajalkainen, eikä sillä ole tapana säikyskellä turhia. Priimus tuntuu paranevan mitä vanhemmaksi tulee ja sen ratsastettavuuteen on tullut rentoutta ajan saatossa. Orilla on ollut etenkin nuorempana tapana olla turhan tarkka ja kriittinen etenijä, minkä vuoksi Priimus on toisinaan stressaantunut vaativista koulutreeneistä. 

Muita hevosia kohtaan Priimus on valikoiva. Se ei kaipaile hirvittävän suurta orilaumaa vierelleen eikä se ole myöskään tammoista liioin kiinnostunut. Kaverin kyljessä on kuitenkin mukavaa ja orilla on tuntunut vuosien varrella vaihtua bestis moneen otteeseen. Yleensä parhaan kaverin viran on saanut joku toinen ruunamainen suurin piirteinen saman ikäinen ori, joka on sietänyt toista oria vierellään. 

Suku

Jälkeläiset

s. 04.05.2026 t. Havun Halitar (e. Havun Haaveuni) / om. Uppe, Havukallio / KTK-I SV-II KV-II, kilpaillut KRJ 6/5

Kilpailumenestys

Päiväkirja

31.05.2026 Kilpailukentille hyvästit VSR Cup-sijoituksen myötä (kirj. omistaja, 222 sanaa)

Priimus pakattiin tänään muiden hevosten ohella kuljetusauton kyytiin, kun suuntasimme Kuuran Suomenratsutilan tontille kuukauden VSR Cup -suurkisoihin. Viime kuussa sijoituimme samassa tilaisuudessa vaativa B -luokassa toisiksi, joten ajattelin ettei tällä kertaa luvassa voisi mitenkään olla samanlaista tuuria ja hopeaa napsahtaa. Toisin kuitenkin kävi, sillä onnistuin tekemään Priimuksen kanssa todella tasapainoisen radan, jolla ansaittiin tänäänkin hopeaa! Osallistujia oli vieläpä viisi ratsukkoa enemmän kuin viime kerralla, joten tyytyväisiä saadaan olla jälleen. Priimus on tuntunut kasvavan kunnolla täyteen potentiaaliinsa vasta nyt vanhemmalla iällä, kun startteja on kertynyt ja ikä on tuonut rentoutta suorituskykyyn. Kisaura alkaa olla tältä erää kuitenkin Priimuksen osalta taputeltu, sillä orilla on tasolla 6/5 porrastetuista kisoista menestystä tarpeeksi. Helppoa tämän kanssa ei ole kuitenkaan ollut, sillä Priimus on ollut hyvin epäjohdonmukainen suorituskykynsä ja käytöksensä suhteen kisatilanteissa. Ori on startannut 61 kertaa porrastetuissa luokissa ja sijoittunut vain 16 kertaa, joista 6 voittoa. Meillä on roppakaupalla tallissa hevosia, jotka ovat onnistuneet kahmimaan itselleen ainakin sijoitusprosentin 45-55%, joten Priimuksen sijoittumisprosentti 26% on kohtalaisen matala tässä viitekehyksessä. Näyttöä onneksi nyt on plakkarissa kilpailukyvyn osalta ja orilla on myös yksi ihastuttava kotiin jätetty tytär Halitar. Jatkamme valmistautumista KRJ- ja SLA-arvostelutilaisuuksiin, minkä lisäksi odottelemme kuumeisesti vanhempien kantakirjapalkintoja, jotta myös Priimuksesta saadaan aikanaan kantakirjaori. Suunnitelmissa on teettää orista ainakin yksi myyntivarsa, mutta ehkä nyt ensin odotamme laatuarvostelupalkintoja tukemaan orin laatua, ennen kuin suotta mainostamme oria sen koommin jalostukseen. 

29.03.2026 Priimus karkuteillä (kirj. omistaja, 287 sanaa)

Tätä päivää en olisi halunnut kokea. Elimme iltaa kohden vähän turhan jännittäviä hetkiä, kun tallitiimimme Aino tuli hevosia sisälle ottaessa luokseni kertomaan, ettei nähnyt Priimusta oritarhassa ja kyseli olinko itse jo vienyt orin talliin. Lähdin hämärtyvään maaliskuun iltaan leivän, riimun, narun ja otsalampun kanssa ja kirosin jo valmiiksi itsekseni tätäkin showta. Priimus on ollut tähän päivään asti niin harmiton ja olen käsitellyt sitä kuin kukkaa kämmennellä hyvin potentiaalisena tulevaisuuden toivonani, joten huolihan siinä heräsi. 

Piha oli ärsyttävästi vähän jäässä ja isosta oritarhasta oli palanut takakulman valaisimen valo. Aino nappasi viimeiset orit tarhasta sisälle ja minä lähdin käymään tarhan aitoja läpi takaosan metsäalueeseen asti. Metsikkö oli jo hyvinkin hämäränä ja otsalampulle tuli käyttöä. Huutelin Priimusta ja maanittelin sitä tulemaan minua vastaan ja lopettamaan piiloleikin. Yht äkkiä kuulin hörähdyksen ja rasahduksia, jotka otsalampun kanssa puljatessa paljastui lopulta karkulaisen ääniksi. Priimus seisoi metsäalueen toisella puolella rämeikössä, tarhan aitojen toisella puolella. "Ja mitenköhän sinä oot sinne ittes saanut. Tulehan nyt kuule tänne" puhisin ja yritin selvittää missä kohdassa aidassa on Priimuksen mentävä aukko. 

Lopulta löysin päreiksi menneen tarhan aidan, jonka yli ori oli ilmeisesti loikannut. Luojan kiitos kaikki muut orit olivat tallessa sisällä Ainon väliaikatietojen perusteella. Eikun vaan Tuomolle soittoa, että eipäs lähetäkään vielä kotiin iltaa viettämään vaan korjataan ensin metsäaita uuteen uskoon. Priimus ei vielä tässä vaiheessa ollut minulla kytkettynä kiinni, mutta uteliaana ja nöyränä poikana ori tuli aidan viereen ihmettelemään mitä minä höpäjän metsätarhassa tähän aikaan yksikseni. Tarjosin orille aidan yli leivän ja pujotin riimun päähän sydän tykytellen. Sitten talutin oria aidan viertä pitkin ja siirryin itse rämeikön puolelle aitauksen rikkonaisen osan kautta. 

Priimus saatiin talliin ja omaan karsinaan ruhjeettomana, mutta ainahan se vähän säikäyttää, kun oma hevonen karkaa. Onni onnettomuudessa tässä oli se, ettei muut hepsut lähteneet lipettiin.