Ponnekas

VH26-018-0097

Kuvista kiitos Narien vapaat

19.04.2026 Näyttelyjaoksen alaiset näyttelyt / Tigrishellir / tuom. Faye / irtoSERT

30.04.2026 VSN:n alaiset näyttelyt / Adina / tuom. Spookiness / Show Winner 2

Ponne on meidän ensimmäisen toimintakeväämme aikana hankittu evm-sukuinen koulupainotteinen ori, joka muutti meille 4-vuotiaana, osin jo perusteellisesti ratsun alkeisiin koulutettuna hiomattomana tulevaisuuden timanttina. Se oli jo hyvin nuorena äärimmäisen työteliäs ja kiltti, ikäistään selkeästi kypsempi ori. Tästä oli helppo tehdä kaupat, vaikka hintalappu oli suvun, rakentee, yleisen käsiteltävyyden ja kasvattajastatuksen vuoksi melkoisen päräyttävä. Onneksi en ole joutunut milloinkaan katumaan tämän hevosen ostamista laatukasvattajalta, jonka suomenhevosratsut ovat tavanneet menestyä hyvinkin korkealle lähivuosina erityisesti kouluaitojen sisäpuolella. 

Ponne on aivan nimensä veroinen. Tätä hevosta ei tarvitse koskaan kahta kertaa pyytää tekemään töitä. Ori on yritteeliäs ja työteliäs, nöyrä ja sopivan reipas. Jos ratsutilamme taru joskus loppuu syystä tai toisesta, ruunaisin Ponnen ja kaupittelisin sitä ihan ensimmäiseksi poliisihevoseksi, niin jämpti ja lepsukka se on. Jos ovet konstaapelien työkaveriksi ei aukeaisi, suuntaisin vikellys- tai terapiahevosta metsästävien pariin. Ponnen voi tarvittaessa kuljettaa muiden orien kanssa, se tulee mutkattomasti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja sille on muutenkin päivänselvää miten arjen tilanteissa on sopivaa käyttäytyä. 

Yleisluonteeltaan Ponne on rauhallinen mutta vahvasti työorientoitunut hevonen, joka tuntuu nauttivan saadessaan tehdä jotain ihmisen kanssa. Se ei ole koskaan laiska tai haluton, vaan lähtee uusiinkin tehtäviin uteliaalla asenteella. Ponnella on muutoinkin poikkeuksellisen tasapainoinen luonne oriksi. Se ei turhaan paisuttele egoaan eikä hae konflikteja muiden hevosten kanssa. Ponnen olemuksessa on jotain selittämätöntä turvallisuutta ja vakautta, joka saa niin ihmiset kuin hevoslauman jäsenetkin luottamaan siihen nopeasti. Ponne ei hätkähdä helposti ympäristön muutoksia, kovia ääniä tai kiireistä talliarkea, vaan suhtautuu kaikkeen tutkiskellen. Vaikka ori on hyvin nöyrä ja hyväntahtoinen, siltä löytyy myös sopivasti pilkettä silmäkulmasta ja huumorintajuista särmää. Erityisesti tuttujen ihmisten kanssa se osaa myös kerjätä huomiota ja rapsutuksia kyllä erittäin taitavasti.

Käsiteltäessä Ponne on suorastaan esimerkillinen, eikä sen käytöksessä tunnu olevan lainkaan arkea häiritseviä säröjä. Taluttaessa ori kulkee rennosti ihmisen vierellä ilman tarvetta hosua tai painaa päälle. Harjatessa Ponne seisoo lähes liikkumatta rennoin alahuulin ja tuntuu selkeästi nauttivan pitkistä hoitohetkistä. Kavioiden puhdistus onnistuu vaivatta, sillä Ponne nostaa jalat kevyesti pyynnöstä ja pitää ne ylhäällä rauhassa myös kengittäjälle. Varustaessa Ponne ei hosu tai pullistele, vaan odottaa aina kärsivällisesti satulan ja suitsien laittoa. Loimittaessa ori seisoo kuuliaisesti paikoillaan, kuinkas muutenkaan. Muiden hevosten kanssa Ponne käyttäytyy neutraalin kohteliaasti ja varman rauhallisesti, minkä vuoksi sitä voidaan kuljettaa täysin ongelmitta myös muiden orien seurassa. Lastatessa ori kävelee traileriin lähes aina ensimmäisellä pyynnöllä ja matkustaa hiljaa. Ruokittaessa se odottaa vuoroaan yllättävän kärsivällisesti eikä ole ahne tai hyökkäävä edes nälkäisenä. Täyden kympin käytöksen hevonen siis, tilanteessa kuin tilanteessa!

Ratsastaessa Ponne on eteenpäin pyrkivä, sopivan kevyt avuille ja muutenkin omaan makuuni erittäin miellyttävä ratsastaa. Sen liikkeissä korostuu erityisesti joustava ravi ja hyvin pyörivä laukka, joissa molemmissa on helppo ja mukava istua. Ori kantaa itseään luonnostaan ryhdikkäästi ja pyrkii työskentelemään oikein myös kokemattomamman ratsastajan kanssa, mikä on hyvin herttainen piirre tässä kansallisen tason kouluratsussa. Uusien ratsastajien kanssa se on muutenkin anteeksiantava ja tasainen, eikä reagoi virheisiin koskaan hermostumalla. Ponnen suurimpia vahvuuksia on siirtymiset, kokoavat tehtävät ja tarkkuutta vaativat kouluradat, joissa sen keskittymiskyky pääsee oikeuksiinsa. Haasteet syntyvät lähinnä tilanteista, joissa selässä jää vaistomaisesti vähän ratsastelemaan luottaen orin suorituskykyyn. Vaikka Ponne on suorastaan unelmaisen helppo ja ihastuttavan täydellinen, vaatii se silti luonnollisesti aktiivisen tuntuman ja jatkumon apuihin, jotta näyttävä paketti pysyy kasassa. Maastossa Ponne on varma ja rohkea kulkija, joka harvemmin säikkyy mitään. Kilpailupaikoillakin ori käyttäytyy lähes yhtä rennosti kuin kotona: se tarkkailee ympäristöään uteliaana, mutta keskittyy kyllä omaan tekemiseen ja suorittaa tasaisen varmasti tilanteesta riippumatta. 

Suku

Ponnekas on lähtöisin Arja Järven ratsutilalta Naantalin kupeesta. Järven tilalla on kasvatettu viimeisen kymmenen vuoden aikana todella laadukkaita koulupainotteisia suomenhevosratsuja ja myös Ponnesta välittyi sekä huolellinen pohjakoulutus että suvullinen laadukkuus. 

Ponnekkaan isä Ponnistus oli 163 cm korkea vaaleanpunarautias ori. Näyttäväliikkeisellä, erityisesti elastisesta ravistaan kehutulla Ponnistuksella oli pitkälinjainen ja urheilullinen ratsun rakenne. Luonteeltaan ori oli kiitellyn rauhallinen, yhteistyöhaluinen ja älykäs, minkä ansiosta sitä käytettiin pitkään menestyksekkästi tavoitteellisessa kouluratsastuksessa treenihevosena niin kilpailunäyttömielessä kuin kisajunnujen opetushevosenakin. Ponnistus asui koko siitosuransa ajan Järven tilalla, jossa se kilpaili kansallisella tasolla helppo A–vaativa B -luokissa, menestyen tasaisen varmasti. Ori jätti yhteensä 12 jälkeläistä, joista useat on perineet sen näyttävän ravin, hyvän ratsastettavuuden sekä vahvan työmotivaation. Jälkeläisissä näkyy selkeästi (Ponnekkaan tapaan) myös isän korkeus ja ryhdikkyys. Terveydeltään Ponnistus oli erittäin kestävä ja pitkäikäinen, eikä sillä ollut merkittäviä jalkavikoja tai hengitystieongelmia. Vanhemmalla iällä sille kehittyi lievää niveljäykkyyttä takajalkoihin, mutta ori pysyi käyttökelpoisena pitkään. Ponnistus lopetettiin 24-vuotiaana vanhuuden ja nopeasti heikentyneen yleiskunnon vuoksi.

Isänisä Polte-Poika oli 156 cm korkea punarautias, hieman vanhan tyyppisempi mutta erittäin tasapainoinen suomenhevosori. Sillä oli vahva runko, hyvä luusto ja erityisen hyvä kavionlaatu. Liikkeiltään Polte-Poika ei ollut ehkä näyttävä, mutta kuitenkin huolellinen ja puhdas. Luonteeltaan ori oli rehellinen, rohkea ja kotona ajoittain jääräpäinenkin, mutta oikeudenmukaisella käsittelyllä erittäin uskollinen. Ori eli suurimman osan elämästään Varsinais-Suomessa pienellä yksityistallilla hyvin hoidettuna orina yksityiskäytössä, menestyen myös kouluradoilla alueellisissa helppo A -luokissa. Jälkeläisiä sille syntyi 5, periyttäen vahvaa rakennetta, kestävyyttä ja yleistä selväpäisyyttä. Moni sen jälkeläinen tunnetaan myös optimaalisesta terveydestä ja pitkästä käyttöiästä. Polte-Poika kärsi vanhuudessa kaviokuumeherkkyydestä sekä lievästä nivelrikosta. Hevonen menehtyi 26-vuotiaana vanhuuden mukanaan tuomiin vaivoihin.

Isänemä Lysiina oli 160 cm korkea vaaleanrautias, elegantti ja tammamaisen herkkä hevonen. Sen vahvuuksia olivat kevyt etuosa, pitkä lapa ja ilmavat liikkeet. Lysiina tunnettiin erityisesti pehmeästä suusta ja erinomaisesta kokoamiskyvystä. Luonteeltaan Lysiina oli herkkä, mutta myös ihmiseen kiintyvä ja työskentelyhaluinen. Lysiina asui Turun lähistöllä kilparatsastukseen painottuneella yksityistallilla ja kilpaili parhaimmillaan vaativa B -tasolla saavuttaen useita sijoituksia alue- ja kansallisissa kilpailuissa. Se sai elämänsä aikana neljä varsaa, joita yhdistää rakenteen keveys. Lysiina kärsi viimeisinä vuosinaan hormonaalisista ongelmista sekä lihaskunnon heikkenemisestä. Tamma lopetettiin 22-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

Ponnekkaan emä Lumiikka oli 155 cm korkea tummanpunarautias tamma, joka omasi poikkeuksellisen pehmeän luonteen ja tasaisen suorituskyvyn. Rakenteeltaan Lumiikka oli kompakti, vahvajalkainen ja hyvin tasapainoinen. Luonteeltaan tamma oli rauhallinen, lempeä ja helposti koulutettava, minkä vuoksi sitä käytettiin monipuolisesti sekä kilparatsuna että nuorten ratsastajien opetushevosena. Lumiikka asui suurimman osan elämästään Naantalin seudulla Järven tilalla ja kilpaili menestyksekkäästi kouluratsastuksessa helppo A -tasolla. Se tunnettiin erityisesti tasaisista suorituksistaan ja hyvästä keskittymiskyvystään kilpailutilanteissa, vaikka omasikin joidenkin makuun turhankin rauhallisen yleisluonteen. Lumiikka sai toivotut kuusi varsaa, joista moni peri emänsä hyvän luonteen, vahvan selän sekä helposti istuttavat liikkeet. Kaksi Lumiikan jälkeläistä toimii erinomaisina terapiahevosina.  Lumiikka oli kaikin puolin vahva ja terve, joskin sillä esiintyi ajoittain lieviä lihasjumeja rankemman kilpailukauden aikana. Lumiikka eli 25-vuotiaaksi ja lopetettiin vanhuuden aiheuttaman yleiskunnon heikkenemisen vuoksi.

Emänisä Hyrskyli oli 159 cm korkea punarautias ori, jolla oli voimakas rakenne ja erittäin näyttävä laukka. Ori oli urheilullinen ja energinen hevonen, jonka vahvuuksia oli näyttävän laukan ohella hyvä kokoamiskyky sekä vahva takaosan työskentely. Luonteeltaan Hyrskyli oli sangen temperamenttinen mutta erittäin motivoitunut työskentelemään. Osaamattomissa käsissä ori saattoi antaa haastavan vaikutelman energisyyden ja reaktiivisuuden vuoksi, mutta tutun ja osaavan ratsastajan kanssa orin sai paketoitua kilpailuissa kauniiksi ratsuksi. Hyrskyli kilpaili aktiivisesti Etelä-Suomessa vaativa B -tasolle asti ja saavutti useita aluemestaruussijoituksia. Ori jätti yhteensä 11 jälkeläistä, joille se periytti näyttävää liikettä, vahvaa laukkaa ja kunnianhimoista työskentelyasennetta. Joskin jälkeläisten on raportoitu perineen osin myös orin reaktiivisen ja reippaan luonteenlaadun ja orijälkeläiset on systemaattisesti ruunattu käsiteltävyyden parantamiseksi. Terveydeltään Hyrskyli oli pääosin terve, mutta sillä esiintyi ajoittaista mahahaavaherkkyyttä kilpailukausien aikana. Se menehtyi 21-vuotiaana vakavan ähkyn seurauksena.

Emänemä Lumi-Likka oli 149 cm korkea vaaleanrautias, pienikokoinen nippanappa hevosen mittoihin kasvanut, sitkeä ja ketterä tamma. Rakenteeltaan se oli tiivis, vahvaselkäinen ja erittäin hyväjalkainen. Lumi-Likka tunnettiin erityisesti tasapainoisesta luonteestaan ja suuresta sydämestään. Se vietti elämänsä pääosin maaseudulla perheratsuna ja harrastekäytössä, mutta kilpaili satunnaisesti kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä helppo B -tasolla. Tamma sai 3 varsaa ja periytti niille erityisesti rauhallista ja luotettavaa luonnetta. Sen jälkeläiset ovat soveltuneet erinomaisesti myös nuorille ratsastajille ja monipuoliseen harrastekäyttöön. Lumi-Likka oli terve lähes koko elämänsä ajan, eikä sillä ollut merkittäviä rakennevikoja tai sairauksia. Se kuoli luonnollisesti 28-vuotiaana vanhuuteen omalla kotitallillaan.

Jälkeläiset

s. 01.03.2026 o. Havun Puuska (e. Jalonella) / om. Melina, Runoratsut

s. 11.03.2026 o. Havun Priimus (e. Valohaltija) / om. Uppe, Havukallio / kilpaillut KRJ tasolle 6/5

Ponnekas on periyttänyt molemmille jälkeläisilleen kirkkaan punarautiaan värin, ryhdikkään rakenteen ja äärimmäisen suoritushaluisen, toimeliaan ja fiksun luonteen. Ori on edelleen käytössä jalostukseen sekä tilausvarsojen isäksi että ulkopuolisille tammoille. Yhteydenotot Upelle Keskustan chatin kautta.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

30.04.2026 VSN:n alaisissa näyttelyissä (kirj. omistaja, 127 sanaa)

Päästiin tässä kuussa näyttelyiden makuun NJ-näyttelyissä, joista kotiutettiin jo irtoSERT-maininta kantakirjausta varten. Nälkä kasvaa syödessä, joten otin Ponnen tänään mukaan Adinan suomenhevosnäyttelyihin. Varsinaisia haaveita minulla ei ollut, ehkä lähinnä mielenkiinnosta lähdin esittämään rautiasta oria uudelleen. Ponne oli jälleen kerran ylväs ja ystävällinen, hienohieno käsiteltävä ja esitettävä. Sain olla esittäjänä yhtä hymyä, mikä ei varmasti ainakaan huonontanut tulosta. Ponne sai tuomaristolta luokkavoiton ja champion-maininnan, jonka myötä ori kipusi vielä näyttelyiden kokonaistuloksissa Show Winner 2 -pystin paikalle! Arvonimiä silmällä pitäen kyseisestä maininnasta saa 40 pistettä ja varsinaiseen anottavaan VSN Ch -arvonimeen vaaditaan yhteensä 80 pistettä. Tässähän saattaa käydä vielä tulevaisuudessa niin, että Ponnesta kehkeytyy tallimme historian ensimmäinen VSN Ch -ori! Pää kylmänä, jalat maassa ja sitä rataa, mutta voi olla että kesä tuo meille tullessaan vielä näyttelyreissuja lisämenestyksen toivossa. 

19.04.2026 NJ:n alaisissa näyttelyissä (kirj. omistaja, 111 sanaa)

Ponnekas lähti tänään mukaan muutaman muun hevosemme mukana kohti Tigrishellirin tiloja, määränpäänä Näyttelyjaoksen alaiset näyttelyt. Ponne oli jälleen se, joka lastautui automaattisesti ja suhtautui vieressä olevaan oriin neutraalisti. Keväinen ilma suosi retkeläisiä, sillä näyttelyt järjestettiin ulkotiloissa ja aurinko paisteli hellästi puolipilvisen taivaan katveesta koko päivän. Kantakirjaamme mielellämme meidän evm-sukuisiakin hevosia, mutta mitään varsinaista päähänpinttymää en ole tästä hommasta itselleni ainakaan vielä luonut. Ponnella on hyvä sopusuhtainen rakenne, joten lähdin esittelemään oria takataskussa varovaisen itsevarma toive irtoSERT-maininnasta. Ponne käyttäytyi tavanomaiseen tapaansa kohteliaasti ja kauniisti sekä esittäessä että kehän ulkopuolella. Sijoituksemme oli lopulta 2/12 ja odotettu irtoSERT-mainintahan se sieltä napattiin tuliaisiksi. Ponne kantakirjataan tämän vuoden aikana ja laji-/rotulaatuarvostelutkin häämöttelevät vuoden tavoitelistalla. 

11.04.2026 Huhtikuinen treeniviikko (kirj. omistaja, 373 sanaa) 

Tämä viikko oli Ponnen kanssa todella onnistunut, joskin tämän hevosen kanssa kaikki on ollut muutenkin mutkatonta, mutta tällä viikolla oli erityisen ihana fiilis Ponnen kanssa työskentelemisestä. Maanantaina pidettiin kevyt palauttelupäivä viikonlopun valmennusten jälkeen ja käytiin pitkällä maastolenkillä. Ponne lontusteli menemään rennosti pitkin metsäteitä korvat hörössä ja vaikutti kovin tyytyväiseltä kun sai vain mennä ilman sen suurempia vaatimuksia. Ohitimme onnistuneesti myös pari isompaa autoa, sillä ori ei korvaansakaan lotkauttanut vaikka rekat paineli ohi omaan mieleeni vähän liian itsevarmoin kaasupolkimin. Tiistaina treenailtiin kentällä siirtymisiä ja kokoavia tehtäviä. Ponne oli heti alusta asti hyvin kuulolla ja teki erityisesti ravin ja käynnin väliset siirtymiset kerta kerran jälkeen pehmeästi. Laukassa ori tuntui tavallistakin pyöreämmältä ja kantoi itseään hienosti, vaikka oma ratsastus meinasi hetkittäin jäädä vähän matkusteluksi, sillä vähän liian ihanalta tuntui hengähtää hetki tallin kaaoksen keskellä juuri Ponnen selässä. Ponne on siitä näpsäkkä, että se kyllä tekee työnsä tunnollisesti, mutta muistuttaa aina, ettei paketti pysy itsestään kasassa. 

Keskiviikkona pidin Ponnelle vapaapäivän ja värväsin kummityttöni Eelan harjaamaan hevosen pitkän kaavan mukaan. Torstaina hypättiinkin vaihtelun vuoksi pieniä jumppasarjoja. Vaikka kouluratsastus on ehdottomasti sekä hevosen että allekirjoittaneen juttu, Ponne innostuu puomeista aina samalla lapsekkaan uteliaasti, ilman kuitenkaan hosumatta ylimääräistä. Perjantaina oltiin räntäsadetta paossa maneesissa. Tehtiin lähinnä avoja, sulkuja ja tarkkoja kaaria. Ponne oli (taas) ihan super keskittynyt ja kevyt ratsastaa. Lauantaina meillä oli pienimuotoinen rataharjoitustempaus talliporukan kesken. Maneesissa oli tavallista enemmän hälinää ja ihmisiä, mutta Ponne suhtautui kaikkeen yhtä tyynesti kuin aina ennenkin, toisin kuin moni muu meidän hevonen. Radalla ori teki varmaa ja tasaista työtä ilman suurempia virheitä ja suurimmat virheet tuli kyllä kuskilta itseltään. Erityisen tyytyväinen olin laukkapätkiin, joissa Ponne malttoi. Tuntui, että sain ratsastettua jokaisen askeleen rauhassa ja hevonen rullasi jokaisen askeleen läpi täsmällisesti. 

Sunnuntaina kävin vain kävelemässä pellon reunoilla pitkien ohjien kanssa ja poikkesin metsätien kautta nousemassa ja laskeutumassa mäkiä käynnissä. Tälläisen viikon päätteeksi sitä miettii miten valtavan helpon ja hyvän hevosen olen onnistunut saamaan osaksi Havukallion orikantaa. Ponne ei ehkä ole kaikista erottuvin missään mielessä, mutta se on todella puhdas, kaunis ja sydämellinen hevonen, jolla on terveet laadukkaat sukulinjat ja älyttömän paljon potentiaalia, jota en ehkä osaa vielä edes hyödyntää. Ponnella on nyt kaksi jälkeläistä, joista esikoisorivarsa Puuska lähti Melinan rakastaviin käsiin Runoratsuille ja tämän hetkinen kuopusori Priimus jäi ilostuttamaan meitä ja muistuttamaan tulevaisuudessa Ponnesta jalostustyössämme. 

31.03.2026 Voitto kotiin VSR-Cupissa! ( kirj. omistaja, 161 sanaa) 

Tänään oli määränpäänä Kuuran Suomenratsujen tilat ja suuret suomenhevosten omat Cup-kilpailut. Ponnen osalta luvassa oli helppo B -koululuokan suorittaminen, sillä tällä hetkellä kilpailemme myös porrastetuissa vielä kohtuullisen alhaisilla tasoilla. Ponne oli jo alkulämmittelyn aikana mukavan vireä ja herkkä, olematta kuitenkaan liian yliampuvan uljas. Matalan luokan kilpaileminen on itsellesi sinänsä varmaa, mutta nuori hevonen on aina nuori, oli kyseessä kuinka hyväkäytöksinen hevonen tahansa. Suoritus ratsastettiin maneesissa, jonka katsomossa oli pilvin pimein äkkiäänisiä lapsiperheitä värikkäissä toppavaatteissa, muutamia pikkukoiria ja muutenkin vilinää kohtuullisen paljon. Ponne hieman arvioi katsomoa alkuverryttelyn aikana, mutta suorituksen aikana katsomossakin oli hiljaisempaa, mikä oli meidän onnemme tällä kertaa. Ori liikkui todella kivasti ja koko rata tuntui soljuvan tavalla, jota ori ei ollut väläyttänyt valmennuksissa saati kisaradoilla muutenkaan tähän mennessä. Tuomaristo oli selkeästi samaa mieltä, sillä prosenttipisteytys 69,582% nosti meidät luokan ykköspalkinnon äärelle! Palkintojenjaon jälkeisen voitonlaukan aikana orilla meinasi lähteä riemu hieman lapasesta, mikä oli sekin uutta tämän hevosen kanssa. Mutta sai sitä vähän pokkuroidakin ilosta, oltiin se tänään ansaittu!