SV-I KV-I

Havun Hiisikuningas

VH26-018-0189

20.05.2026 Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa / 49,2p. / Tilaisuuden paras 3-vuotias / SV-I

20.05.2026 Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuudessa / 39p. / Luokkavoittaja II ja Paras suomenhevonen / KV-I

Selailin Runoratsujen hevosia toimettomana ja ajatuksen tasolla tuskailin, ettei minulla ole tarpeeksi projekteja. Kädet eivät selkeästi olleet tallin arjessa vielä tarpeeksi täynnä ja luppoaika sai tiedustelemaan Melinalta saisinko lainata meidän omalle kasvatille Elotarulle hienohienoa Taru Sormusten Herrasta -teemaista ruunikkoa Jeilin Aragornia. Sukutaulusta oli upean tasainen ja minun mielikuvissani erilainen. Siellä on hurjasti Jeilin hienoja hevosia, minkä lisäksi Melinan oma kasvatti, meillä menestynyt Runon Ruhtinas vaikuttaa tässä jo emänisän muodossa. Kaikki suvun kantahevoset on kantakirjattuja, osa laatuarvosteluissa menestyneitä suomehevosia.  Kun Elotaru varsoi tämän herasilmäisen ruunikon orivarsan, sen nimeksi valikoitiin isän omistajan toivetta kunnioittaen LOTR-teemainen Hiisikuningas. Sillä viittaamme orin tapauksessa kyseisen fantasiamaailman Iso hiisi -sivuhahmoon, Sumuvuorten hiisikuninkaaseen, joka "oli kaksi kertaa pidempi kuin muut hiidet ja hänellä oli hirmuisen iso pää". Nimivalinta oli lopulta päivän selvä. Olisittepa nähneet tämän orinrutjakkeen varsana: se oli iso joka suuntaan ja tuntui olevan pelkkää päätä. Siitä se rakenne kuitenkin tasottui ja mielenmaisema siinä sivussa. 

Kuvista kiitos VRL-01811, VV / Vapaasti & Pikselit

Hiisikuninkaalla on mahtipontinen nimi ja näyttävä askel, mutta siihen se mahtimielisyys sitten jääkin. Hiiri on oikea sylinalle, seurakoira ja vähän arkakin hevonen. Oria saa olla rohkaisemassa arjen tilanteissa päivästä toiseen milloin missäkin käänteessä, mutta hankalaksi Hiiri ei milloinkaan rupea. Ori nauttii kun saa olla rauhassa tutun käsittelijän kanssa huomion keskipisteenä siliteltävänä. 

Kaikinpuolin Hiiri on hurmaavan kohtelias käsitellä, vaikka isokokoinen möhkäle onkin. Kengitystä ori hieman jännittää, samoin lastaamista, mutta mitään kohtausta tämä hevonen ei niissäkään tilaisuuksissa onneksi järjestä. Muita hevosia kohtaan ori on neutraali ja orilaumassa jopa jossain määrin enemmän alakynteen jäävä yksilö. Hiiri on kisa-aamuina aina astetta hermostuneempi, mutta käsittelijän rauhallisuudella tämäkin taittuu ihan mukavaksi hoidettavaksi ja kuljetettavaksi. Hiiri on siitä mahtava, että sen hermostuneisuus heijastuu lähinnä hevosen sisäiseksi varautuneisuudeksi ja jännityneisyydeksi sen sijaan että ori purkisi tunnontuskiaan ulospäin. 

Hiiren kouluttaminen on ollut hitaanpuoleista, sillä orilla on välillä vähän hidas sytytys sen suhteen mitä siltä pyydetään. Ja kun hommat alkaa sujua, ei ole ollut mitään takeita että hevosella olisi jutut muistissa enää seuraavalla treenikerralla. Mutta hiljaa hyvä on tullut, sillä Hiiri on perusteellinen suorittaja ja tarjoilee mielellään ratsastajalle vastauksia, vaikkei ihan olisi kartalla siitä mitä nyt oikein taas tehdäänkään. Milloinkaan Hiiri ei närkästy epäselvyyksiä, vaan yrittää kylmänviileästi miellyttää. 

Ratsastaessa Hiiri on yritteeliäs ja vauhdiltaan perusreipas hevonen. Sillä on aika ylöspäin suuntautunut tikittävä mutta näyttävä askellus sekä ravissa että laukassa, joten vatsalihakset saavat tämän kanssa kunnon treenin. Hiiri on päivästä riippuen joko hyvinkin kuuliainen ja rohkea tai sitten kaikkea jännittävä tapaus, jonka huomio menee kuuntelun sijaan ympäristön tarkkailuun. Kisapaikoilla ori on luonnollisesti tyypilliseen tapaansa usein vähän kierroksilla ja antaa vähän turhan paljon keskittymisestään ulkoisille tekijöille, mutta lempeällä tsempillä ja työntekoa tarjoamalla Hiiri malttaa keskittyä suorituksenmittaisen ajan itse toimintaan. 

Suku

Jälkeläiset

s. 03.10.2026 t. Havun Kujelma (e. Havun Kuuhelmi) / om. Uppe, Havukallio

Kilpailumenestys

Päiväkirja

24.10.2026 Syksykelejä ja kurapullan läpiratsastus (kirj. omistaja, 354 sanaa)

Tänään satoi tihkusadetta aamusta asti. Olin kalenteroinut liikutuslistalleni Hiiren läpiratsastuksen tälle iltapäivälle, joten siinä kolmen jälkeen lähdin hakemaan oria tarhasta talliin. Meidän iso metsikköinen ja puoliksi peltoniittyinen oritarha on palvellut urheasti koko ensimmäisen toimintavuotemme ajan, mutta nyt pitkien sadejaksojen vuoksi peltoisemman kaistaleen pohja on alkanut mutaantua oikein urakalla. Tähän ollaan Tuomon kanssa jo pohdittu uutta suodatinkangasta kivimurskineen sekä aimo annosta hiekkaa, jotta tarha saadaan toimivammaksi vuoden ympäri. Tänään pohja oli vielä mitä oli ja sää kuin sumutinpullolla olisi kasteltu läpikotaisin vielä iltapäivälläkin. Hiiri tuli motivoituneena luokse ensikäskystä, mutta minkä näköisenä. Ori ei ennen ole ollut piehtaroivaa sorttia, mutta nyt syksyä kohden hevonen on eräänkin kerran tallitiimiläisten puheiden perusteella haettu tarhasta aivan tuhannen turpeessa. Tätä autuutta olin itse jostain syystä päätynyt välttelemään tietämättäni ja tahtomattani, sillä aina minun liikutusvuorolla Hiiri on ollut poikkeuksellisen puhtaana.

Ori pääsi suoraa päätä hoitoboksiin puunattavaksi eikä ollut tästä kovinkaan mielissään. Liekö oriin tarttui oma suhtautumiseni, sillä minulla olisi todentotta ollut tänään muutakin tekemistä kuin hinkata ja hieroskella orin kuivunutta mutapintaa puhtaaksi suhteettoman pitkään. Seuraavat vartit menivät kumisukaa ja piikkisukaa käyttäen ja podcastia samalla kuullokkeilla kuunnellen. Hiiriä tylsistytti ja toisaalta vähän selkeästi inhotti koko touhu, minkä se kyllä teki harvinaisen selväksi eikä ollut mitenkään erityisen miellyttävä hoidettava kaikessa niskojen nakkelussaan. Lopulta ori oli puhdas ja minä rapainen ja hiekkainen, mikä ihana elämän tasapaino. Hiiren kanssa puhtaus on kuitenkin puoli ruokaa tai puoli voittoa, sillä etenkin satulan alunen ja suitsien alle jäävä epäpuhdas karva hiekanjyvineen aiheuttaa orissa venkoilua ratsastaessa ja heijastuu yhteistyöhaluisuuteen saman tien.

Itse treeni tai läpiratsastus, miten sen nyt haluaakaan määritellä, sujui tänään mukavasti ja jouhevasti. Käytin Hiiren kanssa aikaa maneesissa noin 40 minuuttia, minkä aikana ehdin käydä kaikki askellajit läpi ja taivutella oria kunnolla kaikissa askellajeissa eri kokoisilla volteilla ja ympyröillä mielin määrin. Mitään sen mutkikkaampaa ei tehty, eikä ollut tarkoituskaan. Tärkeintä oli tarkistaa miten ori voi, millä tuulella se on ja millaista liikuntaa se ehkä tulisi kaipaamaan tulevalla viikolla. Tallitiimille ilmoittelin alustavasti seuraavan viikon suunnitelmiin ainakin pari maastolenkkiä, joista toinen saisi sisältää mäkisiä kinttupolkuja ja toinen vähän vauhdikkaampaa menoa muutama hurjempi laukkabaana mukaan lukien. Hiiri tuntui hieman tahmealta, joten siksi pientä luontoterapiaa tähän väliin orin mielelle ja lihaksille. 

13.09.2026 Kisamuistoja ja tulevia tavoitteita (kirj. omistaja, 323 sanaa)

Meidän Hiiri on siirtynyt pois kisalistoilta ja suoraan sanottuna ollaan tästä kisatiimin kanssa tällä hetkellä ja näillä kokemuksilla erittäin helpottuneita. Hiirestä kaavailtiin suuren mittakaavan jalostusoria ja sellaisena sitä aion vielä aikanaan markkinoidakin, sillä suvullisestihan tämä on aivan suurenmoinen herkku! Luonteensa puolesta Hiirulainen on kuitenkin osoittautunut, ei nyt suoranaisesti hankalaksi, mutta hieman raskaaksi kaikessa arkuudessaan. Hiiri on niin ujo ja kuoreensa vetäytyvä, että jännittävissä kisatilanteissa tämä vielä potensioitui kymmenellä ja aiheutti monesti turhan tukkoisia kouluratoja tositilanteissa. Tästä antaa osviittaa myös meidän kisastatistiikka, sillä Hiiren kanssa startattiin yli 100 kertaa, sijoittuen vain 19 kertaa. Tämän valossa sijoittumisprosenttimme on ollut 18%, mikä on hyvin matala laadukkaalle jalostusorille. 

Useimmat kisareissumme menivät penkin alle ihan silkasta jännityksestä ja hevosen kyvyttömyydestä suoriutua paineen alla. Toki kuskin pitää osata katsoa myös peiliin tässä, mutta minkäpä sille elävälle eläimelle mahtaa. Mitään varsinaisia tilanteita tai show-kohtauksia emme järjestäneet kuin pariin otteeseen. Kerran Hiiri heitti mojovan sivuloikan kesken keskihalkaisijan ja taisi olla heti seuraavalla kisareissulla kun ori päätti käyttää peruutusvaihdetta ihan kunnolla ja heitti vielä etujalat ilmaan peruutuksensa päätteeksi. Mutta noin niin kuin yleisessä mittakaavassa Hiiren kanssa on silti yritetty parhaamme ja pisteet on jäänyt uupumaan lähinnä hevosen kireän liikekielen tai liikkeiden suurpiirteisyyden vuoksi. Jälkiviisaana toki voitaisiin pohtia myös sitä, oliko vaativa B kuitenkin Hiirelle hieman liian vaativa luokkataso ja olisimmeko loistaneet helppo A -tasolla aavistuksen varmemmin ja tasapainoisemmin. Tavoitteisiin kuitenkin päästiin, joten paperilla ori on vaativan tason kouluori, siitä ei pääse mihinkään. Pieni virhearvio hevosen kapasiteetista sallitakoon, mutta vastaisuudessa täytynee tästäkin kokemuksesta oppia katsomaan omaa kasvattiakin realistisemmin silmin.

Hiiren kantakirjaus on haavelistalla viimeistään ensi vuoden puolella, onhan orilla kuitenkin siihen kelpoisuus vanhempiensa palkintojen ansiosta ja uskon orin saavuttavan rakenteellisesti hyvän tason. Jälkeläisnäyttöä odotellessa Hiiri ilmoitellaan vielä tämän vuoden puolella SLA-tilaisuuteen, sillä sinne jälkeläisnäyttöjä ei periaatteessa tarvita. Kotiin jääväksi olemme suunnitelleet orista jälkeläisen käyttäen emänä omakasvattiamme Havun Kuuhelmeä. Arjen tasolla Hiirulaisemme siirtyy asteittain rauhallisemmalle käytölle, toki arjen perustason liikunnasta huolehditaan. Varmasti paljon tarhailua laumassa, maastoretkiä ja mielenvirkistystä maasta käsinkin luvassa perus läpiratsastuksen lisäksi. 

20.05.2026 Suomenhevosvarsojen ja kouluvarsojen arviointitilaisuuksissa (kirj. omistaja, 352 sanaa)

Äärimmäisen pitkä mutta palkitseva päivä takana, huh huh! Pakattiin tänään Hiiri autoon matkaseuranaan tammat Pakkassävelmä, Rymykaneli ja Tähtituli sekä orivahvistuksena Kronos. Päivän matkakohteita oli kaksi, sillä autollinen 3-4-vuotiaita nuorisolaisia kuljetettiin varsa-arviointeihin kahteen paikkaan. Suuruudenhullu päivä vaati sekä kaksi- että nelijalkaisilta paljon, mutta selvittiin ja vieläpä millaisin matkamuistoin! 

Hiiri vetäisi Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa mojovat pisteet itselleen, sillä se sai rakenteesta 8,2/10, suvusta 10/10, käytöksestä 7/10 ja 6/10, ratsastusosuuksista 8/10 ja 10/10 ja itseasiassa onnistui myös voittamaan helppo C -koulukokeen 67,784 prosentilla! Hiiri oli aivan iskussa. Se oli herttaisena ja hiljaisena arvioinnin ajan ja käyttäytyi sekä maasta käsin että selästä hirvittävän kuuliaisesti ja kiltisti. Otin ensimmäisen palkinnon vastaan orille todella ylpeänä ja kasvattajana oli äärimmäisen helppo hymyillä myös myöhemmin, kun Hiiri tituleerattiin tilaisuuden parhaaksi 3-vuotiaaksi 49,2 pisteellä!  Tilaisuuteen oli muuten  ilmoittautunut myös meidän oma kasvattama Hankiralli 4-vuotiaiden luokkaan, joten olipa ilo nähdä kasvanut ori. 

Suomenhevoslandiasta siirryttiin hivenen jo väsyneen autolastillisen kanssa Kouluvarsojen laatuarvosteluun. Matkalla evästivät ja huilasivat niin turvalliset kuin me huoltojoukotkin ja perinteeksi muodostuneet matkapizzat limuineen nautittiin mukavasti tien päällä. Kouluvarsojen arvosteluun voi ilmoittaa vain pari hevosta, joten meidän yhteen hitsautunut tallitiimi huolehti Pakkassävelmästä, Tähtitulesta ja Kronoksesta jalotellen ja hellien sillä välin kun kävin esittämässä vuorotellen Hiiren ja Rymykanelin. Hiiri alkoi olla jo vähän väsynyt, mutta se ei oikeastaan ollut huono asia: ori ei enää jaksanut välittää sitäkään vähää tapahtumapaikan hälinästä kuin yleensä ja malttoi mielensä oikeinkin hyvin arvostelutilanteessa. Hiiri sai rakenteesta täydet kymmenen pistettä, myös askellajeista 4-5 eli oikeinkin priimaa. Hiiri palkittiin 39 pisteellä ensimmäisellä palkinnolla myös Kouluvarsojen laatuarvostelussa, minkä lisäksi se mainittiin Luokkavoittaja II -tittelillä sekä Paras suomenhevonen -tittelillä. Tässä vaiheessa olin jo niin äärimmäisen ylpeä orista, etten tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Taisi siinä pari onnenkyyneltä orin kaulalle tipahtaa halatessani kasvattiani palkintojenjaossa. Tässäkin tilaisuudessa pääsin tapaamaan myös omia muita kasvattejani, kun Utuisa ja Viipotus oltiin myös ilmoitettu nykyisen omistajansa Tuiren toimesta arvosteluun ja kumpikin palkittiin hienosti II-palkinnolla. 

Tästä on upeaa jatkaa eteenpäin. Hiiri tullaan vielä jatkokouluttamaan tähtäimenä vaativa B ja kisailua starttaillaan pikkuhiljaa porrastetuissa kilpailuissa. Herkästä ja varovaisesta luonteestaan huolimatta Hiiri osoitti tänään kyvykkyytensä, jonka pohjalta on äärimmäisen kannustavaa lähteä kohti suurempia tavoitteita!