KRJ-I

Toivomus

VH26-018-0024

06.04.2026 NJ-näyttelyt / Adina / tuom. Jannica (VRL-04799) / irtoSERT

31.05.2026 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa / 105p. / KRJ-I

Toivomus oli meidän ensimmäinen orihankinta tammikuussa 2026. Minulla oli 15 vuoden ajalta kokemusta vaikka minkälaisista oreista, niin hyvässä kuin pahassakin. Kun Toivon kasvattaja Laura otti minuun yhteyttä ja kertoi hänellä olevan minulle elämäni hevonen vailla pysyvää kotia, kiinnostuin hullunrohkeana heti. Videopätkissä möllötti tummanpuhuva nappisilmä, jonka katseessa oli kaikki se rauha jota todella kaipasin stressaavan hevostilan alkutaipaleen tueksi. Toivomuksella oli kaunis nimi ja kaunis sielu. Meinasin tehdä ostopäätöksen jo ennen orin kohtaamista, mutta maltoin mieleni muutaman päivän kunnes ajelin Lauran tiluksille. Perillä minua odotti tarhassa hevonen, joka tuntui tietävän paljon enemmän kuin minä. Se lönkytteli luokseni aidan viereen, huokaisi syvään ja lepuutteli alahuultaan tyytyväisenä kun siirtelin kättäni orin jykevällä kaulalla. Impulsiivisena ihmisenä lastasin orin jo sillä samalla reissulla mukaani Lauralta lainaamaan traileriin. Enkä muuten ole joutunut katumaan. 

Kuvista kiitos Pikselit

Toivolla on äärimmäisen kiltti, sopeutuvainen, rauhallinen ja malttava luonne. Se on ongelmaton hoidettava ja lastattava. Ruoka-aikaankin se malttaa mielensä hienosti eikä muutoinkaan harrasta ylimääräistä kolistelua ja kahnaamista. Toivo rauhoittaa monen reaktiivisemman hevosen oloa ja toimii myös ihmiselle ällistyttävän tehokkaana stressinlaukaisijana. Orin voi lastata ja tarhata muiden orien ja ruunien kanssa huoletta: jos se nyt ei aivan sydänystäväksi jokaisen kanssa ala, niin ainakin se suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin vähintäänkin neutraalisti ja järkkymättömällä viisaudella. 

Hoitaessa Toivo on kiltti kuin mikä. Kengittäjä ja eläinlääkärikin ovat tätä hevosta kovasti kehuneet kohteliaasta käytöksestä. Toivoa en yleensä sido kiinni hoitamisen ajaksi ja ori jaksaa vaikka kuinka pitkät puunailut ja harjan letitykset, hännän setvimiset ja muut ehostuksetkin kärsivällisesti. Toivo viihtyy ihmisten kanssa, mutta vaatii myös ihmiseltä rennon rauhallisuutta. Vaikka Toivo on hyvin herttainen ja lempeä, se ärtyy niin sanotusta kovasta kohtelusta. Ori ei kunnioita käskemistä ja kiireisen kärsimätöntä, kiukkuista ihmistä, vaan esimerkiksi suostuu väistämään karsinassa ihmistä vasta kun sitä siltä kunnioittavaan sävyyn pehmeästi pyydetään. Puskemalla ja äksyämällä Toivo vain poraa itsensä kahta kovemmin niille sijoilleen. Tämä on hevosessa maadoittava piirre, sillä Toivo tuntuu tietävän arvonsa ja vaikka onkin aina varma ja rauhallinen, ei tämäkään hevonen mitä tahansa kohtelua katsele ja ihmistä sokeasti väistele ilman kunnioitusta ja kunnon syytä.  

Ratsastaessa ori on ihan yhtä lupsakka kuin miltä näyttääkin. Siksi sitä joutuu verryttelemään vauhtiin hieman tavanomaista pidempään, mutta kun kaasu sulaa ikijäästä, Toivo toimii todella pienin avuin ja tekee kyllä mitä sen kanssa vain ikinä keksitään. Orilla on mahtava kyky toimia jännittävissäkin olosuhteissa kylmän rauhallisesti. Orin liikekielessä on sukugeeniensä perimänä pientä jähmeyttä, mikä tekee siitä herkästi hieman tahmean ja jylhän, jopa raskaan ratsastettavan, mutta verryttelemällä ja rullaavaa rentoutta hakemalla Toivosta saa yleensä joka treenin aikana kuorittua kevyemmän ratsastettavan. Toivo on  lisäksi peloton maastoratsu, joka ei viitsi ylimääräisiä kuumua tai säikkyä. Se nautiskelee ja kuuntelee, mutta virtaakin toki löytyy jos siihen lupa ratsastajan taholta suodaan. Voinen siis hyvällä omalla tunnolla todeta, että tässä on todella hyvä koulupainotteinen uusien linjojen ori, jossa yhdistyy suomalainen rehtiys, luottamus ja ponnekkuus. Toivoa kultaisempaa oria tuskin hetkeen meidän maille ilmestyy paitsi toki jälkeläistensä muodossa, sen verran uniikki leijonasydän se todella on. 

Suku

Toivomuksen isä Uskomus oli 160 cm korkea punaruunikko ori, jolla oli kapea läsi. Se oli selkeästi koulupainotteinen yleishevonen, joka kilpaili parhaimmillaan helppo A -tasolla ja sijoittui tasaisesti aluetasolla. Sen vahvuuksia olivat tasainen muoto, hyvä takaosan työskentely ja luotettava suoritustaso, vaikka liikkeiden näyttävyys ei ollutkaan aivan huipputasoa. Luonteeltaan Uskomus oli rauhallinen mutta hieman jääräpäinen, vaatien aina johdonmukaisen ratsastajan ja käsittelijän arjessa. Se kasvoi Keski-Suomessa harrastekasvattajalla ja kilpaili nuorena aktiivisesti, kunnes siirtyi siitoskäyttöön 10-vuotiaana. Uskomuksella oli elämänsä aikana kaksi kotia. Sen terveyshistoriaan kuului lievä kaviokuumejakso 12-vuotiaana. Ori menehtyi niin ikään 18-vuotiaana suolistokierteeseen. 

Uskomuksen isä Uhka-Utelias oli 162 cm korkea tummanruunikko ori, joka aloitti (hyvin lyhyeksi jääneen) uransa ravihevosena, mutta osoitti myöhemmin huomattavaa kapasiteettia myös kouluratsastuksessa. Ratsukoulutus eteni omistajienkin ennakko-odotuksien vastaisesti hyvin nopeasti helppo A -tasolle. Orin kanssa käytiin starttaamassa muutamia vaativa B -luokkiakin, joissa sen kokoamiskyky ja energinen liike erottuivat edukseen. Luonteeltaan Uhka-Utelias oli herkkä, energinen ja ajoittain kuuma, mikä teki siitä toki haastavan mutta potentiaalisen kouluratsun. Orin ehdottomaan vahvuuteen kuuluu myös sopeutuvuus ja nopea oppimiskyky: ravurista täyspäiseksi itseään hienosti kantavaksi ratsuksi muokkautuminen onnistui tämän orin kohdalla erinomaisesti. Vanhemmalla iällä oria vaivasi pahentuva nivelrikko, jonka vuoksi se lopetettiin 20-vuotiaana.

Isänemä Lapliina oli 157 cm korkea vaaleanpunaruunikko tamma, joka kilpaili aktiivisesti helppo B -tasolla ja käväisi myös helppo A -luokissa. Se oli liikkeiltään tasainen ja erityisen hyvä rytmissä ja kuuliaisuudessa, mutta sen kapasiteetti kokoamiseen oli rajallinen. Luonteeltaan Lapliina oli lempeä, ihmisrakas ja hieman laiskanpuoleinen, mikä teki siitä erittäin varman kilpailukumppanin myös nuoremmille. Se syntyi Lounais-Suomeen ja pysyi koko elämänsä saman omistajan käytössä, toimien sekä kilpailu- että opetushevosena koulupainotteisen ratsastuskoulun pidettynä opetusmestarina. Lapliina oli pääosin terve, joskin taipuvainen ylipainoon. Lapliina kuoli puhtaasti vanhuuteen 24-vuotiaana kesän kuumimpaan aikaan.

Toivomuksen emä Tuutunella oli 156 cm korkea tummanpunaruunikko tamma, jolla oli pieni tähti otsassa. Se oli kouluratsuna laadukas ja kilpaili helppo A -tasolla saavuttaen useita sijoituksia aluetasolla. Sen vahvuuksia olivat pehmeä ravi, hyvä tasapaino ja erityisesti todella siisti tarkkuus siirtymissä. Luonteeltaan Tuutunella oli tasainen, nöyrä ja hieman varautunut uusien ihmisten kanssa, mutta tutuille erittäin lojaali hevonen. Se kasvoi Varsinais-Suomessa pienellä tallilla ja myytiin viisivuotiaana tavoitteelliseen harrastekilpakotiin loppuiäkseen. Terveyshistorialtaan se oli pääosin puhdas, mutta kärsi kerran lievästä mahahaavasta kilpailukauden aikana. Tamma lopetettiin 19-vuotiaana kroonisen ontuman vuoksi, kun monipuoliset hoitokeinot eivät enää tuottaneet toivottua tulosta. 

Emänisä Viäntäjä oli 159 cm korkea ruunikko ori, jossa yhdistyivät työhevostausta ja kouluratsun kyvykkyys. Täysin työhevossukuisista linjoista lähtöisin oleva Viäntäjä aloitti uransa maatilalla Itä-Suomessa harraste- ja työhevosena, mutta muutamien sattumusten kautta ori päätyi saman kylän kouluratsastajan treeniratsuksi, nousten helppo A -tason startteihin asti. Orin vahvuutena oli erityisesti vahva takaosa ja kyky kantaa itseään. Liikkeet tällä hevosella eivät olleet erityisen näyttäviä, mutta tekninen suoritusvarmuus oli erinomainen. Luonteeltaan se oli sitkeä, rohkea ja erittäin työhaluinen. Viäntäjä ehti lopulta olla neljässä eri kodissa elämänsä aikana, mutta kaikki omistajat tunsivat toisensa ja yhteistyö pysyi silti vankkana omistajuuden vaihduttuakin. Viäntäjä oli kestävä eikä kärsinyt merkittävistä sairauksista, mutta menehtyi ähkyyn 21-vuotiaana.

Emänemä Tulipsi oli 155 cm korkea punaruunikko tamma, jolla oli tunnistettavana piirteenä runsaasti merkkejä jaloissa. Se oli kouluratsuna herkkä mutta laadukas, kilpaillen vaativa B -luokissa asti. Tamman vahvuuksia olivat kevyt etuosa, hyvä taipuisuus ja laadukas käynti, mutta selkeä stressiherkkyys rajoitti sen kilpailu-uraa. Luonteeltaan Tulipsi oli ystävällinen, mutta herkkä ja helposti jännittyvä. Se syntyi tunnetulle ja pidetylle suomenhevoskasvattajalle ja viettikin koko elämänsä samassa kodissa, jossa tammaa käytettiin sekä kevyessä kilpailutoiminnassa että siitoksessa. Kasvattajaa saa kiittää rakkaudesta tammaa kohtaan, sillä herkkänä hevosena tamma hyötyi pysyvästä pihattoelämästä ja tutussa suuressa tammalaumassa elämisestä. Tulipsilla oli taipumusta stressiperäiseen laihtumiseen, mutta muuten se pysyi terveenä ja kuoli vanhuuteen 23-vuotiaana. 

Jälkeläiset

s. 18.02.2026 o. Havun Toivontuoja (e. Valohaltija) / om. Mila, Käkiharjut / SV-II

s. 07.03.2026 t. Havun Haaveuni (e. Hymytär) / om. Uppe, Havukallio / kilpaillut KRJ 6/5

Toivomuksella on kaksi jälkeläistä, joista voikko esikoisorivarsa Toivontuoja myytiin Käkiharjuille. Jälkimmäinen kaunis tammavarsa Haaveuni jäi meille kotiin kilpa- ja siitoskäyttöön. Ori periyttää todistetusti etenkin todella selväjärkistä ja harkitsevaa luonteenlaatua sekä jämerää liikekieltä. Toivomuksesta on saatavilla vielä ainakin yksi jälkeläinen tilausvarsana joko meidän tammastamme tai ulkopuolisen tamman astuen. Mikäli kiinnostuit orista, ota Uppeen yhteyttä Keskustan Chatin kautta. 

Kilpailumenestys

Päiväkirja

06.04.2026 Kantakirjakelpoiseksi irtoSERT-näyttelyissä Adinassa (kir. omistaja, 201 sanaa)

Adinan tiluksilla järjestettiin tänään Näyttelyjaoksen alaiset näyttelyt, joissa irtoSERT-mainintoja jaettiin rajattomasti. Toivon kanssa nämä eivät suinkaan olleet meidän ensimmäiset näyttelyt, mutta aina ollaan jääty vain pienellä präntillä mainituiksi sertin arvoisina, eli kantakirjausta varten vaadittavaa irtoSERT-palkintoa emme vielä Toivolle ole näyttelyistä kotiuttaneet. Siksi odotukset olivat tänään korkealla eikä jouduttu pettymään: jokainen näyttelyihin osallistunut hevonen taidettiin tällä kertaa palkita, kun irtoSERT-palkintoja ei oltu varattu siihen tyypilliseen muutamaan per luokka. Onnea siis muillekin monen rotuisten hevosten ja ponien omistajille, joita näyttelypäivän aikana kohtasin. Toivo oli mallikelpoinen matkustaja ja esitettävä. Ori on siitä mahtava, ettei se koe muiden orienkaan lähellä tarvetta ylimääräiselle kukkoilulle, eivätkä tammat saa sitä erityisen kierroksille. Toivo matkusti tänään ainokaisena trailerissa, kun meiltä ei muita mahtunut näyttelyihin mukaan. En myöskään itse ottanut suotta kisatiimistä tai hoitajista ketään näyttelyvastaavaksi mukaan, joten tehtiin Toivon kanssa ihan kahdestaan tämä retki. Kotiin palattiin illalla aika väsyneinä, mutta hitsin tyytyväisinä. Tai Toivolle tämä nyt varmaan oli lähinnä keväinen huviretki eväsheinien kera ja vähän virkistymistä muiden hevosten ympäröimänä uusissa hajumaailmoissa, sillä mitäpä hevonen meriittien päälle ymmärtäisi. Meillä on nyt vain harmillisesti aika monta hevosta jonossa kantakirjatilaisuuksiin, joten menee syksymmälle ennen kuin Toivolla on kantakirjaus edessä. Siihen mennessä toivon, että ollaan saatu myös muita ensimmäisen aallon evm-sukuisia hevosiamme kantakirjakelpoiksiksi. 

02.04.2026 Tilannekatsaus - mitä meille kuuluu? (kirj. omistaja, 324 sanaa)

Toivo oli ensimmäinen ori, joka pääsi meidän maille tutustumaan uunituoreisiin, uutuuttaan kiiltäviin ja vielä uudenkarhealta maalipinnalta tuoksuviin tiluksiin tammikuussa 2026. Ori edusti samalla meidän evm-sukuisten uusien linjojen ensimmäisen aallon hevosvalikoimaa ja on siinä roolissaan ollut merkittävä peruspilari osana vuoden alussa perustetun Havukallion tarinan ensiaskelia. Melkoisena heräteostoksena ostamanani 5-vuotiaan Toivon kanssa valmentauduttiin sujuvasti heti omistajuuden vaihduttua meille ja aika pian alkuvuodesta starttailimme jo porrastetuissa kouluratsastusluokissa edeten huimaa vauhtia vaativa B -luokkiin asti. Voittoja kertyi 26, muita sijoituksia 13. Sijoittumisprosenttimme oli upeat 64%, mikä antaa osviittaa Toivon tasaisesta suorituskyvystä. Orin kanssa oli helppo suorittaa ratoja samalla tasapaksulla tarmolla kerrasta toiseen, sillä ori on ratsastettavuudeltaan hyvin simppeli ja tasainen. Mikäli emme sijoittuneet, oli ongelma rehellisesti aina kuskissa, ei suinkaan hevosessa. Milloin unohdin radan, milloin töppäsin muuten vain apujen kanssa itse. Mutta Toivoa ei voi muuta kuin kehua ratsastettavuudesta, sillä mitä ikinä siltä vain pyysin, se sen toteutti piirun tarkasti, radalla ja kotitreeneissä yhtä vahvasti. Tammikuussa me kävimme pyörähtämässä Cup-päivässäkin ja retki taisi olla meidän miltei ensimmäisiä kisapäiviä koskaan. Starttasimme tuolloin vasta helppo B -tasolla ja kotiuduimme viidennen sijan kanssa. Tuntui uskomattomalta miten niin nuoren orin kanssa onnistuttiin niin mielekkäästi heti kisauramme alkumetreillä ja saimme KRJ:n laatuarvostelua silmällä pitäen yhden extrapisteen kasaan. Kun kisaura oli taputeltu, ori astui meidän omat ensimmäisen aallon tammat Valohaltijan ja Hymyttären. Esikoisorivarsa Toivontuoja lähti ensimmäisestä kasvattimyynnistämme Käkiharjuille ilostuttamaan isänsä kaltaisella luonteella ja emältään perityllä voikolla värillä. Hymyttären ja Toivomuksen rautias läsipäinen Haaveuni-tamma taas jätettiin kotiin ja aikailailla isänsä luontoinenhan siitäkin kasvoi. Toivo periyttänee siis todella vahvasti järkevää lempeää luonnettaan ja sitä ehdottomasti tullaan mainostamaankin oria mahdollisesti esitellessä vielä jalostusorina tallin ulkopuolisille tammoille. Toisaalta orin geeneihin kuuluu myös olennaisena osana pieni liikkeen jähmeys, mutta mitäpä olisi ehta suomenhevonen ilman tiettyä liikkeen jämeryyttä. Toivo alkaa olla valmis Kouluratsastusjaoksen laatuarvosteluun ja myöhemmin VSR:n omaan Suomenhevosten arviointitilaisuuteen heti kun sellainen taas järjestetään. Mahtava tahti, kertakaikkiaan. Toivolle etsitään vuokraajia, sillä ori on tosi kiva ratsasteltava ja sietää päästä ilostuttamaan harrastajia pelkän oloneuvostelun sijaan muutaman kerran viikossa.