Havun Haaveuni

VH26-018-0144

Unna on ensimmäisen toimintakeväämme kasvatteja, kaikkien aikojen 8. kasvatti ja historian toinen kotiin suunniteltu ja jätetty kasvattimme. Sen isä on hyvin lauhkea, eikä emääkään kyllä hankalaksi voi millään muotoa tituleerata. Kahdesta hevoskokoisesta kunnon hevosesta syntyi hyvin perinteinen ja lupsakka tamma, joka oli jo varsana hyvin lempeän fiksu, joskin jo silloin Unnan viitseliäisyyden määrä oli hieman takkuileva. Yhdistelmästä ei oltu teetetty aiemmin kasvattia, joten Unna toimi koeversiona siitä, miten vanhempien tarjoamat puitteet yhdistyvät. Tämän tamman perusteella vanhemmista on mahdollista teettää terapiakäyttöönkin soveltuva, reaktiivisuudeltaan aavistuksen jopa matalanpuoleinen käyttöhevonen, jolta löytyy kokoa ja askeleen tomeruutta. 

Kuvista kiitos Pikselit

Haaveuni on suomenhevonen, joka uhkuu ja puhkuu kansallishevosemme perusolemusta. "Unna" on jykevä ja rauhallinen tamma, josta löytyy kuitenkin höyryjunamaisen tasainen kaasupoljin tarpeen niin vaatiessa. Unna on nimensä veroinen, ei ehkä vain sillä tavalla kuin nimetessä uumoilin. Unelmahevosen ja toteutuneen ideaaliyksilön sijaan Unna on haaveuniin itsensä kuljetteleva, maailman oikuista vähät välittävä, jopa unelias ja laiskanpulskea kun sille päälle sattuu. Unna ei ole säpsäkän kilpahevosen ideaalimalli, mutta on silti ratsastettavissa ja suorituskykyähän tällä on kaikesta huolimatta. 

Hoitaessa Unna torkahtaa nopeasti ja pitää suunnattomasti kaikenlaisesta kosketuksesta ja silittelystä. Tamma on aika raskas esimerkiksi kavioita puhdistaessa, kengittäessä ja varustaessa; tammalla on painavat jalat ja iso pää, joita se ei oikein hallitse. Tai ehkä kyse on lähinnä siitä, ettei tamma viitsi. Ainakaan Unnasta ei ole mitään häiriötä kenellekään. Sen voi hoitaa vaikka käytävällä irti, eikä sillä ole mitään tarvetta lähteä mihinkään. Muut hevoset voivat sen ohittaa mutkitta, joskin Unna on tosi tykätty seuralainen ja monet tammat tahtovat käydä tammaa aina tervehtimässä ja paijaamassa, jos tilaisuus tulee. 

Unna on kohtalaisen raskas ratsastaa, mutta sillä on untuvaisen keinutteleva ravi ja varmat jalat. Tamma on melko hidas syttymään ja pitämään itsenäisesti pakettia kasassa ja vauhtia pyydetyssä tempossa. Unnaa joutuu ratsastamaan kunnolla, joten vastapainona tämän kanssa on todella mahtavaa käydä metsissä, hiekkateillä ja pelloilla ratsastelemassa ilman että kumpikaan osapuoli joutuu tekemään liiemmin töitä. Unna toimii maastossa yksinkin ja on muissakin arjen tilanteissa helppo ja mutkaton. Se lastautuu helposti ja matkustaa niin mielellään, ettei sitä meinaa välillä saada trailerista pois. Matkustaessakin se mieluiten ottaa päiväunet sen jälkeen kun on ensin syönyt matkaeväänsä verkosta jokaista kortta myöten. 

Unna on kuin tehty emäksi. Se on hyvin kiinnostunut muiden tammojen varsoista ja nuorikoista. Tamma on varsinainen lapsenlikka, hemmotteleva Unna-täti, joka katsoo muidenkin varsojen perään ja nauttii muutenkin suuresta hevoslaumasta ympärillään. Tamma nauttii todella paljon kesälaitumista, joissa riittää laumaa ja lääniä. 

Suku

Jälkeläiset

s. 04.05.2026 t. Havun Halitar (i. Havun Priimus) / om. Uppe, Havukallio / KTK-I SV-II KV-II, kilpaillut KRJ 6/5

Kilpailumenestys

Päiväkirja

30.08.2026 Vuokraaja löydetty! (kirj. omistaja, 157 sanaa) 

Juuri muutama päivä sitten aatostelin, että Unnalle tahtoisin kyllä löytää hyvän hoitajan arkea ilostuttamaan. Eilen keskustelin aiheesta tallitiimin kanssa ja jo tänään meillä kävi tallityöntekijämme Ainon äiti kokeilemassa olisiko Unnasta hänen tätihepaksi, kuten Johanna itse asian ilmaisi. Hänellä oli kokemusta ex-ravureista, suomenhevosvanhuksista ja Ainon ratsastusharrastuksen tsempparina olemisesta kun Aino oli lapsi. Minulla oli heti fiilis, että Johanna ymmärtää Unnan verkkaisuutta oikeinkin mainiosti ja molemmat saavat tulevaisuudessa maastolenkeistä ja harjaushetkistä jotain. Unna sai tänään nauttia Johannan pitkästä hoitotuokiosta ja ratsastelusta kentällä valvotusti, kun turvallisuuden nimissä katsoin vähän kaksikon perään ja tein aika nopeasti loppupäätelmän, että vakka on nyt kantensa löytänyt. Johannan kanssa oli heti avoin ja luottavainen ilmapiiri ja annan hevoseni ehdottoman varmoin mielin hänen käsiinsä viikottain. Aluksi sovimme 2 vuokrauspäivästä, mutta sopimusta on tarkoitus laajentaa 3-4 päivään syksyn aikana. Johannalle on annettu melko vapaat kädet touhuta Unnan kanssa, koska ikä tai terveyshän tammaa ei sinänsä vaivaa: tarkoitus on ylläpitää Unnan yleiskuntoa ja tarjota sille vaihtelevaa tekemistä harrastehevosena. 

25.08.2026 Kuulumisia loppukesältä (kirj. omistaja, 214 sanaa)

Meidän Unna-pullukkainen taitaa olla pikkuhiljaa laatuarvosteluvalmis. Oikeastaan olen rehellisesti tästä hyvin huojentunut, sillä Unnasta ei oikein koskaan tullut lempihevosiani suorituskeskeisessä mielessä. Arjen ilostuttajana Unna on huippuluokkaa ja sitä on äärimmäisen ihana hoitaa ja ratsastella harrastemielessä. Tavoitteellisessa mielessä Unna oli kohtalaisen raskas ratsastettava, vaikka tamma saatiinkin kisattua tavoitetasolle. Sijoittumisprosentti 18% kertonee kuitenkin, ettei Unnan kanssa tehty systemaattisesti hyvää rataa kisoista toiseen. 

Toukokuussa Unna varsoi kotiin suunnitellun tammavarsan orista Havun Priimus. Kahden oman kasvattimme jälkeläinen Halitar jäi tärkeäksi osaksi tallin tulevaisuutta ja on tätä nykyä kahdesti varsa-arvioinneissa menestynyt ja ensimmäisellä kantakirjapalkinnolla kantakirjattu laatutamma! Halitar toimii myös kilpailumenestystä niitettyään Unnan jälkeläisnäyttönä. 

Tällä hetkellä Unnaa ratsastetaan muutaman kerran viikossa ja sille etsitään hoitajaa/vuokraajaa, jolla olisi halua ratsastella ja hoidella tammaa. Myyntiin tammaa ei missään nimessä tohdita laittaa, sillä tammaa voitaisiin hyvin käyttää kahdestikin vielä jalostustyössä mukana tasapainoittamassa jonkin reaktiivisemman orin piirteitä. Uusia varsoja ei ole lähitulevaisuuteen suunnitteilla, mutta kaikki aikanaan laatuarvostelujen jälkeen, otaksun. 

Unna on myös kantakirjattavien listalla, mutta sen aika ei valitettavasti ole vielä, sillä ensin kantakirjavuorossa on tamman molemmat vanhemmat. Eikä Unnan kanssa asiassa ehkä niin tulipalokiire olekaan. Tamman jälkeläinen Halitarkin kantakirjattiin jo kantakirjakelvottomien erikoistilaisuudessa. Haaveuni itse toimii nyt kuitenkin erinomaisena esimerkkinä jalostuslinjojamme ajatellen siitä, millainen yksilö sen vanhemmista on mahdollisesti saatavilla. Unnalle toivotan nyt terveyttä, jotta saisimme pitää tämän harrastehevosen ja siitostamman ilonamme pitkään. 

03.04.2026 Epätavallinen valmennuskerta (kirj. omistaja, 220 sanaa)

Nyt on kirjoitettava ihan muistiinpanoihin tämän päivän valmennusreissun kummallisuudet. Oltiin tuossa naapurikunnassa Varilan ratsutilan mailla käymässä, kun Varilassa järjestettiin kouluvalmentaja Anna-Maria Honkalan kouluvalmennus nuorille ratsukoille. Honkala keskittyi valmennuksessa ratsukon tasapainoon ja hevosen ratsastettavuuteen siirtymien ja temponvaihteluiden avulla. Lisäksi valmennuksessa ratsastettiin paljon sisäuralla, jotta seinän ja ulkouran tuki eivät liikaa auttaneet hevosta pysymään suorana pakettina. Unna on aika raskas ja epätasapainoinen, joten valmennuksesta itsessään oli meille erittäin paljon hyötyä ja tiedustelin valmentajalta kaikkiin meidän ongelmakohtiin täsmäratkaisuja loppukäyntien aikana, jotta kotona tehtävät treenit tukisivat Unnaa parhaalla mahdollisella tavalla. Se mikä tänään aiheutti minulle ylimääräistä päänvaivaa valmennuksen aikana oli tamman äärimmäisen säikky käytös. Unna karsasti maneesin toista päätä ja tamman oli hyvin vaikea jäädä muista hevosista jälkeen tai kauemmas, vaikka muut kolme ratsukkoa olivat meille entuudestaan tuntemattomia. Unna alkoi olla jossain vaiheessa jopa hermostuneessa tilassa jännittyneisyytensä lisäksi ja yritti aika voimakkaasti taistella apuja vastaan. Koskaan minulle ei selvinnyt mikä tässä paikassa laukaisi näin vahvan reaktion, mutta osa valmennusajasta meni tietyllä tavalla vähän hukkaan. Talutin tammaa valmennuksen jälkeen maneesia ympäri ja tässä vaiheessa Unna säpsähtikin nurkkaa lähestyessä sivuloikan sellaisella voimalla, että ohjat irtosivat nanosekunnissa kädestäni ja tamma sai ohjat tallottua poikkikin siinä hötäkässä. Yleensä niin lauhkea tamma yllätti kyllä todenteolla, mutta tälläistä se saaliseläimen kanssa välillä on. Kotiin palasi hyvin väsynyt ja omaa rauhaa ja ruokaa kaipaava nuori neiti ja ymmyrkäisenä päivää pohtiva omistaja.