KRJ-I

Hymytär

VH26-018-0027

19.04.2026 Näyttelyjaoksen alaiset näyttelyt / Tigrishellir / tuom. Faye / irtoSERT

31.05.2026 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa / 103p. / KRJ-I

Hymytär on ensimmäisiä hankintoja, joita Havukallioon tammikuussa 2026 tein. Se oli 4-vuotias, jo silloin korkea ja jämerärakenteinen. Sillä oli tehty kasvattajansa kanssa paljon hommaa hyvän ratsastettavuuden eteen ja siinä oltiinkin onnistuttu hyvin. Kasvattaja luonnehti tammaa rutiineja rakastavaksi yksilöksi, mikä tuli kyllä selväksi heti muuttopäivänä. Tässä on tapaus, jonka kanssa kaikki on älyttömän helppoa, kunhan vaan kaikki on tuttua ja turvallista. Sanotaanko näin, että alku tamman kanssa yhteistä elämää opetellessa oli kyllä kaikkea muuta kuin mutkatonta. Talliremontin loppusilaukset, alati tallin maille saapuvat uudet hevoskaverit ja uudet arjen ihmiset tekivät Hymystä raivostuttavan yhteistyöntekijän - jos nyt edes yhteistyöstä voi puhua. Aloin jopa epäröidä tulisiko tämän kanssa kilpailemisesta yhtään mitään, kun kaikki poikkeamat arkeen saivat tamman niin kierroksille. Mutta mitäpä olisi hevosarki ilman projekteja. 

Kuvista kiitos Pikselit

Hymytär on näyttävä, varmaankin itseasiassa tallimme korkein tamma, jolla on myös korkein tarve tietää mitä tapahtuu ja milloin. Se on yleensä aina Hymy, joka kolistelee tallissa kärsimättömänä, kun iltaheinät eivät olekaan saapuneet kellontarkasti juuri sillä minuutilla Hänen Korkeutensa eteen. Ja se yleensä on Hymy, joka vieroksuu uutta loimea, katsoo turvanvartta pitkin uutta työntekijää ja rentoutuu vasta, kun asiat alkavat mennä tavalliseen tahtiin. Joku voisi miettiä ollaanko me ihan tyhmiä, kun tämmöisestä yksilöstä kisahevosta yritettiin. Mutta se joku voisi olla myös aika ihmeissään kun näkisi miten Hymy käyttäytyy kisapäivinä. Kun tammalle puetaan kuljetussuojat ja suihkitaan selvityssuihketta häntään, tietää tämä viisas tamma mitä on tiedossa ja naksauttaa aivonsa kisapäivä-moodiin. Siinä mielentilassa Hymy on nimensä veroinen.

Hoitaessa Hymy on rauhallinen ja kiltti, kunhan vain hoitotoimenpiteet tehdään tutun protokollan mukaan. Tamma stressaantuu uusista ihmisistä ja poikkeavista käsittelyyn liittyvistä muutoksista, joten ripeä ja rutiininomainen nopea hoitaminen on enemmän tamman juttu. Tamma reagoi erituntuiseen satulahuopaan, riimun uuteen pehmusteeseen ja uuteen loimeen varmasti, joten muutoksia kannattaa välttää mahdollisimman paljon. Hymy on hevonen, joka jakaa meidän tiimissä mielipiteitä, sillä toiset eivät yhtään jaksaisi tamman nirppanokkaista stressaantumistaipumusta arjessa, kun taas toiset eivät ole milläänsäkään vaikka tamma kiljuisi karsinassa kun heinät ovat myöhässä. Hevoslaumassa Hymy on oman arvonsa tunteva ja ennemmin itsekseen viihtyvä kuin muiden seassa kylki kyljessä kihnuttava. Tamma kuitenkin tykkää olla siellä missä muutkin ja tuttujen hevosten kesken. Poikkeamat laumassa tekevät Hymystä herkistyneen, joten vaikka tamma ei tunnu välittävän laumasta, se haluaa kuitenkin olla omalla tavallaan osa tuttua joukkoa. 

Ratsastaessa Hymy on ollut projekti, josta kuoriutui vasta ajan kanssa kisakäyttöön soveltuva hevonen. Tammalla on tarkat periaatteet siitä miten treenit rakentuvat ja tammalla on paha tapa ennakoida apuja ja treenin kulkua. Ratsuna sinänsä Hymy on reipas, omalla moottorilla eteenpäin kulkeva ja hyvin avuille saatavissa oleva, itseään kivasti kannatteleva koulupainotteinen hevonen. Se keskittyy tekemiseen, kunhan maneesin reunaan ei ole jätetty jotain mystistä hupparimyttyä tai kentän laidalla rymistele uusi mönkijä. Tammalla on perustasaiset askellajit istua, vaikka korkea ja kaikin puolin laaja hevonen onkin. 

Hymy on erittäin perso ruualle, eikä se omatoimisesti liikuskele hirvittävän aktiivisesti vapaapäivinä. Tamma kerää massaa herkästi, joten sitä ulkoilutetaan kävelylenkeillä, irtohypyttämällä ja muuten aktivoimalla myös silloin, kun sen kanssa ei touhuta selästä käsin. Hymy onkin varsinainen tehotaituri ja vähän jopa harmittaa ettei meillä ole ollut rahkeita viedä Hymyä pidemmälle este- ja kenttäratsastuksessa ihan kilpailumielessäkin. Hymy tykkää hypätä pieniä esteitä, samoilla kinttupoluilla kumpuisia metsäreittejä ja perehtyä erilaisiin (mutta mielellään jo ennestään tuttuihin) agilitytehtäviin kentällä. Vaikka Hymy on todella tarkka rutiineista ja kellonajoista, se on silti perusluonteeltaan suorituskeskeinen ja reipas: tamma viihtyy kun sillä on arjessa paljon tekemistä ja asiaa. Kääntöpuolena tässä on se, että mikäli tammaa menee hakemaan hommiin väärään aikaan päivästä, on vastassa aivan varmasti suivaantunut vastarannan kiiski. Onneksi kisapäivinä tuo aamuvarhaisen äkäpussi-mood kääntyy aina kisavalmisteluja tehdessä toiseen asentoon, kun tammalle valkenee mitä ollaan tekemässä. Ja kilpailupaikoillahan tamma tuntuu pistävän kaikki aistit virransäästö-tilaan, minkä ansiosta se ei reagoi kokoajan kaikkeen omituiseen vaan suoriutuu hienosti, vaikka vähän jännittäisikin. 

Suku

Hymytär on Sini Koski-Lahtosen viiden oma suomenhevoskasvatti, jonka hän on myös ratsukouluttanut itse. Sen emä Hymnitär on niin ikään myös saman kasvattajan kasvattama, koko ikänsä yhdessä kodissa asunut koulupainotteinen 157cm korkea punarautias suomenhevostamma. Hymnittären kanssa on niitetty menestystä aluekisoissa hyvällä sijoitusprosentilla, mutta kansallisiin omistaja ei ole kokenut tarvetta siirtyä. Hymnitärtä ei ole kantakirjattu ja se on rakenteeltaan ehkä hieman epäsuhtaisen raskas, mutta luonteeltaan Hymnitär on ollut aivan pienestä pitäen leppoisa, lauhkea, yhteistyöhaluinen ja kaiken kanssa toimeen tuleva hevonen. Hymnitär on ollut aina hyvin terve ja elää tällä hetkellä kevyessä käytössä pihattohevosena pienessä tammalaumassa tykättynä perheen harrastushevosena. Hymytär oli Hymnittären kolmas varsa ja tällä hetkellä toistaiseksi myös viimeinen.

Emänemä Veralan Hymni oli 159cm korkea punarautias suomenhevostamma, joka muutti Sini Koski-Lahtosen omistukseen 12-vuotiaana täysin siitostammaksi. Tätä ennen Hymnillä oltiin kilpailtu kouluratsastuksessa aluetasolla vuosia kasvattajansa perheen toimesta, mutta tamman kroonistuneen tapaturmaisen nivelvaivan vuoksi Hymni siirtyi täysin oloneuvos- ja siitostamman rooliin. Hymni oli rauhallinen ja sopuisa, kuten tyttärensä Hymnitärkin. Se sai Koski-Lahtosen suomenhevoskasvatuksen myötä 3 jälkeläistä ja valitettavasti menehtyi pian kolmannen varsan varsomisen jälkeen varsomiseen liittyviin komplikaatioihin. 

Emänisä Iskostus oli 154cm korkea punaruunikko koulu- ja estekäytössä pitkään käytetty kantakirjaori. Ori oli suorituskykyinen ja vauhdikas ja sen on kerrottu olevan todella motivoitunut kisaratsu. Kotona ori oli usein puolivillainen treenattava, mutta kisapaikoilla orissa oli aina toivottua säpäkkyyttä. Iskostus tuli hienosti toimeen kotona myös muiden orien kanssa, mutta kisapaikoilla ja muissa kinkereissä oria sai olla aina pitelemässä senkin edestä, sillä hevonen tuntui keräävän kisahumua itseensä ja kävi kuumana niin muita hevosia kuin suoritustakin kohtaan. Iskostus oli näyttävä ja ryhdikäs, jopa tulisen tappurainen ilmestys, joka oli kuitenkin kotona nimenomaan kultaa ja halinallen kaltaista lempeyttä täynnä. Ori lähti niin sanotusti suuret saappaat jalassa, sillä ori loukkasi jalkansa todella vakavasti erään astutusreissun jälkeen trailerista kotipihaan rymistellessään, päästessään tässä kohti irti narusta ja laukattuaan läheiselle pellolle irtona siten, että teloi jalkansa kaaduttuaan kuoppaan. Ori itsessään oli kuitenkin koko ikänsä hyvin terve. 

Kasvattaja hankki yhdistelmän isän ulkopuoliselta omistajalta. Viistos on ensimmäisellä palkinnolla kantakirjattu tummanrautias 163cm korkea, näyttävä ja linjakas suomenhevonen. Sen kanssa on kilpailtu kasvattajansa kanssa kansallisella tasolla asti vaativa B -luokkia kouluratsastuksessa, minkä lisäksi hevosella on näyttöä alueellisista esteratsastusluokista 80-100cm luokista. Viistos on energinen, mutta myös herkkä suomenhevonen, jolta Hymytärkin on selkeästi perinyt piirteitä. Viistos ruunattiin kilpailu-uran ja seitsemän jälkeläisen jälkeen, minkä ansiosta orin käytöskin on tasoittunut silminnähden ja hevonen on siirtynyt uudelle omistajalle aktiiviseen harrastekäyttöön. 

Isänemä Sirous oli 162cm korkea, näyttävä vaaleanpunarautias koulu- ja estepainotteinen tamma. Sirous oli poikansa Viistoksen tapaan sekä koulu- että estekentillä mainetta ja kunniaa kerännyt moniosaaja. Se oli vauhdikas, pelkäämätön ja kiltti hevonen, joka nautti tekemisestä ja ihmisistä. Sirous periytti neljälle jälkeläiselleen yleispainotteisen suomenhevosratsun erinomaisia piirteitä vauhdista rohkeuteen. Sirous eli koko ikänsä yhden ihmisen omistuksessa, mutta sillä oli monia kilpailijoita tiimissä. Sirous oli tykätty ja sopeutuvainen monen ihmisen hevonen, joka menehtyi inhimillisesti vanhuuteen 22-vuotiaana. 

Isänisä Pikku-Vito oli 150cm korkea, nippa nappa hevoskokoinen tummanrautias suomenhevosori. Se toimi kantakirjattuna koulupainotteisena jalostusorina kasvattajansa omistuksessa ja omistajaperheensä tyttärien käyttö- ja kisahevosena. Pikku-Vito oli lapsiturvallinen, näpsäkän terhakka, todella kuuliainen ja kaunisliikkeinen, sporttinen ori.  Sillä oli jo nuoresta lähtien jonkin verran aaltoilevaa suolisto-ongelmaa, mikä kärjistyi lopulta niin pahaksi, että ori oli pakko lopettaa vain 14 vuoden iässä. Orille ehti kertyä seitsemän jälkeläistä, jotka ovat kaikki menestyneet koulu- ja estekentillä hienosti. Lohdullista on, että tiettävästi orin suolisto-ongelmat eivät periytyneet yhdellekään jälkeläiselle, vaan kyseessä oli monen asian summasta ja huonosta tuurista johtuva orin oma henkilökohtainen terveyshaaste. 

Jälkeläiset

s. 21.02.2026 o. Havun Hankiralli (i. Hankihippa) / om. pinja, Ruuvalli

s. 07.03.2026 t. Havun Haaveuni (i. Toivomus) / om. Uppe, Havukallio / kilpaillut KRJ tasolle 6/5

Kilpailumenestys

Päiväkirja

20.04.2026 Tilannekatsaus - missä mennään nyt? (kirjoittanut omistaja, 304 sanaa)

Hymytär oli ensimmäisiä hankintojani Havukallion hevoslaumaan tammikuussa 2026. Se pääsi edustamaan ensimmäisen aallon evm-sukuisten hevostemme valikoimaa ja on sellaisena merkittävä peruspilari osana haparoivia ensiaskeleitamme tuoreena suomenhevoskasvattajana. Hymyn kanssa kilpailtiin alkuvuosi 2026 kouluratsastuksessa mukavasti sijoittuen kansallisiin vaativa B:n startteihin asti. Hymy oli siitä miellyttävä kilpahevonen, että se asennoitui kisapäiviin aina mallikkaasti ja vaikka onkin perusluonteeltaan jännittäjä, kisareissut menivät aina ongelmitta. Hymy tuntui ymmärtävän kisapäivän protokollan sielunmaiseman tarkasti ja suhtautui kisoihin kuin kisoihin samalla varmuudella, turhia härväämättä. 

Hymytär astutettiin kilpailukauden jälkeen meidän ruunikonkimolla pienhevosori Hankihipalla ja varsa suunniteltiin kokonaan meidän ensimmäisen varsamyynnin yhdeksi myyntikasvatiksi. Ajattelin, että Hankihipan rennonrempseä luonne tuo mukavaa särmää ja mahdollisen ruunikonkimon erikoisvärin tullessaan. Sellainenhan siitä historiamme kolmannesta kasvatista todentotta tuli ja Hankiralliksi nimetty ori löysi onneksi nopeasti ostajan, joka ymmärsi tätä vilkasta oria. Esikoisvarsan kohdalla Hymy hyötyi ihmisen tuesta niin varsomisen kuin pikkuvarsa-ajan aikana, sillä ensikertalaisuus nosti tammassa stressikierroksia ja hämmennystä. Hymytär astutettiin myöhemmin Toivomus-orista, kun tahdoimme ehdottomasti tammasta myös meille kotiin varsan ja mielellään mahdollisimman lauhkean suorittajan. Sellaisen saimme, kun Hymy varsoi itsensä kopion pienoiskoossa: Haaveuneksi nimetty läsipäinen rautias tytär on ollut pienestä pitäen isänsä luontoinen ja emänsä näköinen. Hymy oli tyttärensä kanssa maltillisempi, ei hermoillut varsomisesta samalla tavalla kuin esikoisvarsan aikana ja otti pikkuvarsa-ajan vähän rennommin. Haaveunen kautta Hymylle kerättiin myös vaadittavat jälkeläisnäytöt kisakentiltä laatuarvosteluja varten. 

Tamma on nippanappa valmiina laatuarvosteluihin. Jälkeläisiä tammalla ei ole välttämätöntä teettää lisää, mutta laatuarvostelujen jälkeen tamma jää hiljaiselle listalle käyttöön ja näyttöön. Jos joku tammasta tilausvarsan vielä toivoo, emme estele vaan toteutamme mielellämme ostajan varsahaaveet tätä hyvää evm-tammaa hyödyntäen. Täysin oloneuvokseksi Hymy ei jää, sillä tamma kerää herkästi painoa. Tammalle toivotaan löytyvän sopiva vuokraaja tai kaksi, joilla on halua liikutella hevosta monipuolisesti niin maasta käsin kuin ratsailtakin, niin kentällä kuin maastossakin, satoi tai paistoi. Toivotaan Hymyltä terveyttä nyt vähintään laatuarvostelujen yli, vaikka toki perusterve ikääntyvä hevonenkin olisi myös huoleton ilmestys näin hevosenomistajan näkökulmasta. 

12.04.2026 Tavallinen kotiviikko (kirj. omistaja, 360 sanaa)

Hymy on palaillut mammalomalta normaalitilaan, mutta meille on nyt vielä hieman epäselvää millaisella viikko-ohjelmalla tamman kanssa suurin piirtein tästä jatketaan. Tällä viikolla kokeiltiin alla raportoituja suuntaviivoja siten, että tamma haettiin tarhasta päivän aktiviteettiin aina puoli viideltä ja puuhailujen jälkeen tamma jäi siinä kuuden jälkeen, puoli seitsemän maissa loimitettuna talliin iltaheiniä odottelemaan. Hymyä ei onneksi hirvittävästi ole haitannut jäädä talliin vaikka viereisissä karsinoissa ei vielä tuohon aikaan välttämättä olisi tutut kaverit jo sisällä. 

Maanantaina juoksutin Hymyä maneesissa. Hymy ei ole juoksuttaessa ehkä kaikista luonnollisimmillaan, mutta hyötyy äänikomentojen käytöstä ja rullaavasta ympyrätyöskentelystä. Tiistaina nousin selkään asti, kun tein Hymyn kanssa suoria linjoja, keskihalkaisijaa ja pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Laukkaa otin pääty- ja keskiympyröillä. Hymy oli oma mukava itsensä kaikin puolin ja hommat virtasi hyvin alusta loppuun. Keskiviikkona irtohypyttelin Hymyä kentällä. Kentän pohja oli jo kivasti sulanut ja Hymy tykkäsi tuulisen päivän vireestä. Esteiden koko oli hyvin maltillinen kuten yleensäkin tamman kanssa, mutta hevonen nautti ja suoritti puhtaasti pienet ristikot ja pystysarjat. Oikeastaan se olin minä joka joutui loppua kohden vähän toppuuttelemaan tammaa, jotta sain tamman takaisin kiinni ja lopettelemaan hyppytuokiota. Torstaina tehtiin taas selästä käsin koulujuttuja, tällä kertaa laukkapainotteisesti. 

Vähän mietin tuleeko tamman viikosta turhan raskas, mutta toisaalta Hymyllä on aika paljon virtaa, jota se ei kuitenkaan käytä itsekseen tarhassa ja ylipainoa hillitäksemme Hymyä on miltei pakko liikuttaa likimain päivittäin tavalla tai toisella, mieluiten vaihtelevasti. Perjantaina tehtiin maasta käsin kävelylenkki lähitalleille. Samalla hain pidemmältä naapurista toiselta tallilta hevosten ihottumaan suosittua rasvaa, jota tallinomistaja jälleenmyy. Tämä olikin jännittävä retki Hymylle ja se oli kahden eri tallin mailla aivan kaheli oma itsensä. Hyvä kun sain tammaa edes portinpielestä eteenpäin muitten tiluksille käymään. Tästä täytyykin ottaa tapa, sen verran pöljä talutettava minulla oli tällä kertaa mukana. Lauantaina tein Hymyn kanssa reippaan maastolenkin selästä käsin. Laukattiin muutamatkin ylämäkilaukat ja ravailtiin rennon letkeästi tuttuja reittejä. Ohitimme myös ne portinpielet, joista eilen ei meinattu päästä. Nyt käytiin kääntymässä toisen tallin pihassa ja huikattiin henkilökunnalle moikat. Sen verran siis käytiin kääntymässä, mutta pidemmäksi ei jääty kun tamma niin kierroksia tästäkin taas nosti. Sunnuntaina Hymy sai lepuuttaa hermojaan tarhassa kokopäivätarhauksella aamusta iltaan ja prosessoida viikon tapahtumia. Ei näytä olevan helppoa olla Hymy ja joutua tuolla tavalla naapurimaille kahtena päivänä peräkkäin...