KTK-III

Vuornan Wänrik

VH19-018-0088

Kuvista kiitos Cherie

20.02.2019 Suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa / 69p. / KTK-III

Wänrik on hankittu alunperin Vuornasta suurelle suomenhevostilalleni Villahakaan, jossa sen kanssa kilpailtiin sekä koulu- että esteratsastuksessa ja käytiin kantakirjaustilaisuudessa hakemassa pienhevoselle III-palkinto kotiin. Wänrikiä lainattiin näinä aikoina myös jalostukseen Helmiahon tilalle yhden tammavarsan verran. Kun Villahaka lopetti, Wänrik siirtyi ylläpitoon toisaalle. Havukallion ensimmäinen kevät päättyi lopputulemaan, jossa koulupainotteisista hevosista siirryttiin hieman rönsyilemään myös yleispainotteisempiin hevosiin. Halusin ottaa Wänrikin osaksi tallin yleispainotteisia oreja ja otin tavoitteekseni hankkia hienolle orille laatuarvostelupalkintoja vielä kun ikää piisaisi. 

Vänni on aika Poni. Jos en tietäisi sen olevan suomenpienhevonen, erehtyisin herkästi luulemaan sitä kodista kotiin kiertäneeksi risteytysponiksi, jonka kanssa jokainen on kohdannut haasteita ja tapaturmia. Rämäisen kuoren alla on suorituskykyinen pakkaus, joka on elementissään erityisesti esteradoilla. Vänni on energinen ja näpsäkkä, rivakkaliikkeinen ja sukkela ponikokoinen suomalainen, joka karkaa herkästi, syö kaiken minkä saa, tutustuu suullaan loimiinsa ja tuppautuu tarhakavereiden seuraan ärsyttävyyteen asti. Vännillä ei tunnu aina olevan järjen hiventäkään pääkopassa, minkä vuoksi se saa närkästyneiltä laumatovereiltaan herkästi köniin. Isossa pihatossa Vänniä ei voinut pitää, sillä ori onnistui telomaan itsensä puihin, kiviin ja kuoppiin vähän turhan usein. En tiedä mikä kirous näihin pienhevosoreihin on langetettu, mutta Vänni ei ole ensimmäinen piekkariorimme, jolla on tämmöinen pähkärontti luonne. Ikäkään ei ole varsinaisesti menojalkaa hidastanut eikä tuonut lisää toivottua aivotoimintaa tähän poniin. 

Tarhasta Vänniä hakiessa mukaansa saa yleensä ponin, joka lähtee kyllä mielellään mukaan, mutta joka jo taluttaessa tarjoilee vaihtoehtoisia reittejä, säpsyy tuulessa lepattavia pressuja ja vinkuu tervehdykset kentällä treenaavalle tammalle. Hoitaessa Vänni ei ole mikään ihmissyöjä tai hirmulisko, mutta levoton ja häsläävä sielu kylläkin. Ei Vänni pahansuopa ole, mutta tuppautuu, tutkii, kyseenalaistaa säännöt ja viihdyttää itseään milloin milläkin tempauksilla, sillä harjattavana oleminen nyt vain on ihan todella tylsää ajanhukkaa tämän ponin mielestä. Vännin kanssa tapahtuu kokoajan jotain, mikä tekee sen käsittelemisestä jotenkin erityisen uuvuttavaa. Vänni on siitä vinkeä, että se rakastaa matkustamista. Kuljetussuojia laittaessa ori on jo menossa. Se kävelee hirvittävän mukavasti traileriin, tosin usein vähän yliaktiivisen innokkaasti mutta kävelee kuitenkin. Se viihtyy trailerissa ja matkustaa ihan kivasti yksinkin. Oikeastaan yksin on jopa parempi, sillä sopivaa matkaseuraa tälle on aika hankala valita. Kukapa nyt jaksaisi alati turvan vieressä nysväävää ja kaikin voimin toista härnäävää pikkuoria reissuseuranaan. Vänni peruuttelee kisapaikoille itsensä aina intoa täynnä: se tykkää maisemanvaihdoksista ja uusista tilanteista, mikä tekeekin siitä rohkean ja reippaan vierailijan. 

Ratsastaessa Vänni vertyy nopeasti ja nauttii kun tehtävät ovat muuttuvaisia, puuhaa on paljon ja luvassa mielellään esteitä. Orilla on kilpailtu myös kouluratsastuksessa hyvällä menestyksellä, mutta kyllä ori esteradoille selkeästi hengittää. Vänni on ketterä ja näppärä, pelkäämätön ratsu, jolla on ihme kyllä korvat auki ratsastajan avuille ihan mukavasti. On toki niitäkin hetkiä, kun orissa on virtaa sen verran, ettei avuille vastatakaan yhtä mukavasti, mutta pääosin Vänni reagoi apuihin, etenkin eteenpäin vieviin ja taivuttaviin. Hidastaville avuille Vänni toki näyttäisi mielellään pitkää nenää jos voisi, mutta yllättävän miellyttävä nöyryys tästäkin pakkauksesta löytyy. Vänni hyppää mielellään isosti ja dramaattisesti, joten oria saa olla tasapainoittelemassa selästä käsin jotta paketti pysyy kasassa. Ori on rohkea ja sisukas, teatraalisen ylväs ja kivasti liikettä kokoavakin ratsu, joka tosin myös tylsistyy herkästi ja unohtaa mitä olikaan tekemässä. Vännin kanssa vapaapäivät ovat ensisijaisessa asemassa tasapainon löytymisessä: mitä enemmän Vännin kanssa tehdään, sitä enemmän se kerää kierroksia. Orille tekee todella hyvää välillä olla vain, eikä poni liiemmin kerää virtaa toimettomana oloneuvoksena. Vänniä viedään myös usein kävelylenkeille maastoon ja metsään, jossa se joutuu käyttämään energiaansa tasapainoon ja etenemiseen juurakkoisessa maastossa. 

Suku

Jälkeläiset

s. 07.11.2019 t. Helmiahon Merimaili (e. Runon Meripihka) / om. meea, Helmiaho / KTK-II, kilpaillut ERJ

s. 28.04.2026 t. Havun Rymykaneli (e. Vappulan Rauha) / om. Uppe, Havukallio

Kilpailumenestys

39 KRJ-sijoitusta / 40 ERJ-sijoitusta

04.07.2019 Hellepäivän uintireissu (kir. omistaja, 260 sanaa)

Tänään hain Vännin laitumelta vähän erilainen suunnitelma mielessäni: tämä hellepäivä ei totisesti tarkoittaisi meille hikistä ja totista treeniä kentällä, vaan uittoreissua järvelle! Vänni oli tästä päätöksestäni luonnollisesti täysin tietämätön, mutta se ei suinkaan vähentänyt ponin innostusta. Harjasin ponin pihan hoitopuomilla nopeasti, ilman sen kummempia asioihin perehtymättä, sillä Vänni ei nyt varsinaisesti ollut millään seisoskelutuulella (toisaalta milloinpa se olisi). Onneksi meillä on ranta ihan lähellä laitumien takana mäen alla. Puin orille vain suitset ja talutin ponin maasta käsin perille. Rannassa hinasin itseni jo puoliksi kävelevän ponin selkään. Minulla ei ollut yhtään muistissa millainen vesipeto Vänni oli vai oliko ollenkaan, joten vähän soitellen sotaanhan me lähdimme. Mutta on sitä tullut elämän aikana uitettua vaikka minkälaista vesihirviötä ja uimamaisteria, joten yksi Vänni sinne tänne. Aluksi Vänni pysähtyi rantaviivaan, tuijotti vettä ja puhalsi ulos sieraimet suurina. Sitten vettä piti ehdottomasti maistaa. Vesi ei selvästi vastannut odotuksia, mutta siitä huolimatta ori eteni kyllä pyynnöstäni veteen. Ensimmäiset askeleet vedessä oli lähinnä ylenpalttista loikkimista ja roiskimista. Vänni ei oikein tiennyt, pitäisikö tässä nyt sitten uida, juosta vai keksiäkö ehkä jotain täysin muuta. Vesirajan syventyessä poni vähän rauhoittui ja alkoi liikkua eteenpäin tasaisemmin. Uiminen itsessään sujui yllättävän hyvin. Suurin haaste vedessä ei ollut vesi, vaan ihan kaikki muu. Vänni yritti syödä rantakasveja ja nappasi suuhunsa vedessä kelluvan kepin. Lopulta minulla oli jopa hieman haasteita saada poni takaisin rantaan, sen verran mielellään se vedessä lotrasi ja polski. Takaisin matkustin märän ja tyytyväisen rölliponin kyydissä. Vänni oli virkistynyt ja rentoutunut, eikä se edes huudellut tulomatkalla tammalaitumen neitokaisille sen suurempia mennessään. Täytyy mennä tallitiimiläisten kanssa isommallakin porukalla järvelle vaikka heti huomenna!

20.02.2019 Kantakirjauspäivä (kirj. omistaja, 315 sanaa)

Tänään oli Vännin kantakirjauspäivä ja jo pelkkä aamu tallissa kertoi, ettei tästä tulisi mikään hiljainen retki. Vännillä oli hirveästi asiaa ja menoa aamutallin yhteydessä. Se kuopi karsinassa, kommentoi käytävän tapahtumia ja yritti napata riimunnarun suuhunsa heti kun avasin oven. "Nyt kuule mörkyli, tänään pitää osata olla" puhisin sille samalla kun poni meinasi jo ampaista karsinan puoliavoimesta ovesta jonnekin, tiesiköhän itsekään minne. Harjaaminen oli taas sitä tuttua säätöä: yksi jalka ilmassa, turpa taskuissa ja jatkuva tarve tehdä jotakin muuta kuin seistä paikallaan. En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt miten tämän ponin kierroksia lasketaan. Lastaus sentään sujui kuten aina eli vähän liiankin helposti. Vänni marssi traileriin päättäväisesti ja vaikutti siltä kuin olisi itse ilmoittautunut koko tilaisuuteen ja lähdössä ihan yksikseen matkaan. Paikan päällä oli kuhinaa kun saavuttiin pelipaikoille. Trailerilla löytyi sopivan keskeinen paikka, kahviossa tuoksui tuore pulla, paikalla oli tuttuja ja ihana kevättalven aurinko paisteli jo pilvien takaa. Vänninkin mielestä oltiin asian ytimessä: Tammoja! Valoa! Ääniä! Ponia sai pidellä kunnolla, mutta tänään poni saisikin olla ylväs, uljas ja näyttävä, joten annoin ponin olla. Arvosteluun valmistautuminen oli kyllä tänään oma shownsa. Vänni ei malttanut seistä, vaan pyöri, kuopi ja venytti kaulaansa joka suuntaan. Kun lopulta päästiin tuomareiden eteen, ori kokosi itsensä hetkeksi. Siis hetkeksi. Se seisoi pari sekuntia oikein ryhdikkäästi ennen kuin päätti, että lähellä olisi potentiaalinen härväyskaveri ja teki mojovan sivuriuhtaisun siinä kaikkien edessä. Kaiketi tuomaristo sai orista silti jonkinmoisen kokonaiskuvan katsottua, vaikka ori olikin paikoillaan aina vain hävettävän lyhyen hetken. Liikkeiden esittämisessä Vänni oli parhaimmillaan. Ravissa se liikkui energisen ilmavasti ja näyttävästi. Odottelu taisi olla päivän hankalin osuus. Vännillä oli paljon kommentoitavaa ja jalat kävivät jatkuvasti. Arvostelu meni minulta ehkä hieman sumussa, sillä Vänni vaati kokoajan hereillä olemista. Luulin aluksi, että olimme jääneet ilman palkintoa, mutta tarkemmin papereita luettuani sain selville, että pisteen päähän 2.palkinnosta jäätiin. Tällä kertaa 69 pistettä riitti III-palkintoon ja sillä mennään nyt. Uusimaan ei ryhdytä, ei varmaan tarvitse kertoa miksi. 

05.02.2019 Naapurissa omatoimivierailulla (kirj. omistaja, 232 sanaa)

Tänään sain iltapäivästä puhelun, jota jokainen hevosenomistaja odottaa varmasti ihan yhtä paljon kuin hammaslääkärikäyntiä. "Onko teidän ruskea poni meillä pihassa?" ja vastaukseni oli valitettavasti kyllä, tai oikeastaan vahva ehkä, luottaen intuitiooni että tiesin näkemättä heti kuka on ottanut hatkat. Vänni on ollut muutaman päivän pikkutarhassa yksinään tarhattuna pienen sinänsä harmittoman jalkatapaturman vuoksi ihan vain varmistaaksemme, että jalka saa täyslevon ja paranee mahdollisimman nopeasti uuteen uskoon. Ori oli onnistunut avaamaan tarhan portin ja kenenkään huomaamatta siirtynyt naapuriin. En voi käsittää miten nopeasti poni on tämänkin taas suorittanut, sillä meillä on kyllä tallilla jatkuvasti liikettä niin tallissa kuin pihassakin ihmisten osalta. Sieltähän se naapurista löytyi syömästä kuusenhavuja pihan reunalta. "Saisit sinä havuja kotonakin" ärisin hiljaa ja yritin lähestyä oria. Naapurillamme ei ole hevosia, eikä asukkaat nyt varsinaisesti ole niin hevosihmisiä, että etenkään kesäisin pitäisivät siitä, kun meidän putet tulee tallomaan kukkaistutukset ja syömään orvokit amppeleista. Ja tämä Vännin esiintyminen ei nyt ollut mikään ensimmäinen kerta, kun meiltä joku päätyy naapurimaille. Olin jälleen kerran siis hieman häpeissäni. Ponin kiinnisaaminen ei ollut suoraviivaista. Vänni väisti, kiersi, pysähtyi tutkimaan asioita ja lähti taas liikkeelle. Lopulta sain sen kiinni pienellä oveluudella, kun taskusta löytynyt herkku voitti vapauden houkutuksen. Tarhaan päästyään Vänni ei näyttänyt katumuksen merkkejä. Vahvisteltiin porttia siinä samalla ja mitä tekee poni: tuli seuraamaan operaatiota pöyheän harjansa alta kummastuneena kuin kysyen miksi sinä arvon kaksijalkainen sen portin kanssa äherrät, kun aion avata sen kuitenkin taas pian uudelleen.