Vihjaus

VH26-018-0026

Kuvista kiitos pilvipelto.kuvat.fi

Vihjaus on herasilmäinen ponikokoinen suomenhevonen, jolla on aika kovat luulot itsestään. Tätä oria joutuu palauttelemaan harva se päivä takaisin maapallon pinnalle pilvilinnoistaan, joissa hän kuninkaan elkein tuntuu liitelevän. Viksu osaa kyllä sille päälle sattuessaan käyttäytyä ja varsin hyvin tietää miten tällä tontilla eletään, mutta silti sen kanssa saa olla jatkuvasti hereillä muistuttamassa käytöstavoista. Voimalla tätä(kään) ponia ei hallita, mutta aikaa saa varata vähän keskivertoa enemmän arjen rutiineihin, jotta orin ei anneta töppäillä kiireeseen vedoten. 

Meillä pyörii ratsutilalla nuoriakin tallityttöjä hoitamassa ja liikuttamassa hevosiamme, mutta Viksu on niitä yksilöitä, joita ei valvomatta voi antaa muun kuin aikuisen, ponin ennestään tuntevan käsittelijän hoidettavaksi ja ratsastettavaksi. Viksukaan ei kuitenkaan tietenkään pure, potki tai muutenkaan ole sillä tavalla räyhämielinen (ihmisiä kohtaan), mutta esimerkiksi taluttaessa karkaamisen koettaminen ja karsinasta livistäminen ovat Viksun mielestä ihan erityistä hupia. Poni muistuttaa tässä mielessä aivan yhtä nuoruuteni ratsastuskoulu-muistojen isoa kirjavaa tammaa, joka toisti karkailukuviotaan hyvin ponnekkaasti viikottain rutinoituneesti. Viksu hoidetaan hoitotilassa, kahdelta puolelta kiinnitettynä. Tämä on kirjattu karsinan eteen valkotauluun huutomerkin kera. Onpahan kerran käynyt niinkin, että Viksun kaulajumia tuli osteopaatti tsekkaamaan ja vielä lähteissä päätti käydä Viksun luona uudemman kerran. Eipä siihen kauaa mennyt kun hieroja seisoi tyhjässä karsinassa ja Viksu uhoamassa pesuboksilla viattomalle sivulliselle oriressukalle. 

Ratsastamaan kun päästään, pitää ensin ehtiä ponin selkään. Viksu ei malta seistä paikoillaan tai sitten se ei vain viitsi. Tämä ori jakaa mielipiteitä ratsastettavuuden osalta, sillä toiset pitävät sen herkästä sytyttimestä, toiset vieroksuvat räjähtävyyttä. Viksulla on aika terävät askellajit ja suusta herkkä. Ori toimii painoavuillakin mukavasti kunhan nöyrtyy kuuntelemaan. Viksulla on tapana käydä keskustelua treenin alussa siitä kuinka tosissaan tänään oikein pitäisi käyttäytyä. Ori nauttii kouluratsastuksen liikkeistä, erityisesti väistöt ovat jostain syystä sen mieleen.

Suku

Vihjauksen kasvattaja Aamu Rentto on kasvattanut pienhevoskokoisia suomenhevosia erityisesti kirjavista ja muista erikoisemmista väripaleteista jo muutaman vuoden ajan Renton tilalla. Vihjauksen isä Vinkkeli on Renton oma 144cm korkea rautiaankirjava herasilmäinen jalostusori pienhevosmitoilla. Läsipäinen tuuheaharjainen Vinkkeli osoittaa mistä Vihjaus on ulkomuotonsa perinyt. Kantakirjattu Vinkkeli on kilpaillut helppo A -tasolla kouluratsastuksessa ja sillä oli ennen Vihjausta 2 jälkeläistä, jotka nekin ovat perineet herasilmän ja kompaktin rakenteen. Renton sanojen mukaan Vinkkeli on ponimainen, energinen ja hyvin utelias yksilö, eli myös luonteen puolesta Vihjaus lienee poimineen geenipelissä aika paljon isänsä piirteitä iloksemme. 

Vihjauksen emä Kimmellys on myös Renton tilan omia nykyisiä hevosia ja ollut Aamun projektina 1-vuotiaasta lähtien. Tämä vaaleanrautias hevoskokoinen 152cm korkea siro tamma valittiin kasvattajan sanojen mukaan yhdistelmän emän osaan rauhallisen ja selväpäisen luonteen vuoksi. Tamman maltillisen olemuksen ja hevoskokoisen rakenteen ajateltiin tasoittavan ja täydentävän Vinkkeliä, mutta täytyy todeta Vinkkelin suureleisten piirteiden dominoivan tässä yhdistelmässä silti hyvinkin vahvasti herasilmää myöten. Kimmellys on niin ikään myös kantakirjattu ja Renton ratsastajat ovat kilpailleet tammalla pääasiassa helppo A:ta mutta myös vaativa B-tuloksia saavutettiin ennen kuin Kimmellys siirtyi tapaturmaisen jalkavian vuoksi siitoskäyttöön. Tamma itsessään on ollut hyvin terve ja kestävä, siinäkin mielessä mukavan huoleton hevonen, mutta lastauksessa sattunut epäonninen sattumus aiheutti valitettavasti Kimmellykselle vian, jonka kanssa ei enää voi ajatella kilpailumielessä treenaamista. Kimmellyksellä oli entuudestaan vasta yksi jälkeläinen ennen Vihjausta ja näiden kahden varsan perusteella Renton tilalta osattiin kertoa Kimmellyksen olevan varsinainen Muumimamma ja kuin luotu emäksi. 

Jälkeläiset

Vihjaus ei ole vielä mukana Havukallion kasvatustoiminnassa. 

Kilpailumenestys

Viksun kanssa kilpaillaan porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajankohtaiset kilpailutiedot löydät toistaiseksi hevosen VH-profiilista. 

Päiväkirja

19.01.2026 Varsa-ajan muistiinpano (kirj. omistaja, 230 sanaa)

Jos joku joskus tulevaisuudessa kysyy minulta, millainen Viksu oli nuorena, en todella tiedä haluaako kuulija kuulla totuutta vai kaunistellun version. Haimme Vihjauksen meille Renton tilalta varsavuoden lopulla, eli heti kun mahdollista, sillä ennestään minulle tuttu kasvattaja Aamu oikeastaan puoliväkisin usutti hevosta meille. Sanotaanko rehellisesti näin, että kasvattaja alkoi itse olla hieman kypsä tämän aivan raakileen nuoren vauvahevoisen tapaan karkailla milloin mitenkin (juonipaljastus: ei ole kyllä ikä tuonut yhtään älliä päähän, ihan sama ralli täällä vieläkin jatkuu). No, Vihjaus haettiin ja ongelma siirtyi mukavasti mukana meille. Kasvattajalla vapautui aikaa, meiltä lähti aikaa ja uskoa tulevaan. "Miksi sinun Uppe pitää tämmösiä mennä ostamaan?" kysyi viattomaksi sivulliseksi joutunut mieheni varsaponi vierellään, kun eräänkin kerran hän oli yllättänyt Vihjauksen pyykkituvasta ihmettelemästä linkoavaa pesukonetta. Karkailutehokkuutensa lisäksi Viksu oli varsa, jolle piti vääntää peruskäytöstavat rautalangasta. Ei riittänyt normaalit toistot, piti tehdä ainakin tuplat ja muistuttaa silti heti huomenna, ettei nyt suinkaan ole soveliasta järsiä loimea pois päältä heti kun sen päälle saa, saati kaverin loimea. Viksu olisi selkeästi karun suomalaisen pohjolan luontoon soveltuva pihattoponi, siitä antaa osviittaa myös Viksun tapa kerryttää itselleen massaa ja karvaa aina talven tullen. Pihattoelikkona sen ei tarvisi edes alentua typeriin loimiin, joihin sen on ollut hyvin vaikea siedättyä. Kokonaisuudessaan Viksun varsa-aika oli siis sanotaanko ikimuistoinen, mutta aika aikaansa kutakin. Tolkku saisi viimein muuttaa ponin päähän. Mutta tässä kohti voinee tietysti katsoa myös peiliin: mitäs läksit. Varsin hyvin tiesin mitä olin ostamassa..