KRJ-I

Punastella

VH26-018-0029

Kuvista kiitos Pikselit

30.04.2026 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa / 101p. / KRJ-I

Punastella on lahtelaisen pariskunnan toinen omakasvattama suomenhevonen, joka sai hyvät lähtökohdat pieneltä suomenhevostilalta luonnonmukaisissa pihatto-olosuhteissa, toimivassa eri ikäisistä hevosista koostuvassa tamma-ruuna-laumassa kasvaen. Kasvattaja Ella ei oikeastaan ollut ainakaan pakkomyymässä tätä kasvattiaan, mutta kun aloitellessani Havukallion toimintaa mainitsin Ellalle suuntaviivoista hevoskannan suhteen, hän tarjosikin Punastellaa meille. Olin nähnyt Stellan jo muutamankin kerran käsinkosketeltana puhelimen ruudun sijaan ja olin aina tykännyt siitä valtavasti. Minun oli helppo innostua kaupoista, joita oikein naaman edessä tyrkytettiin. Stellan suhteen ei ole koskaan tarvinut katua, niin kiva hevonen se on ja aivan täydellinen pakkaus osaksi meidän kantahevosia.  

Stella on äärimmäinen kiva hevonen, josta on hankala olla pitämättä. Tämä roteva punarautias tamma hurmaa kevyellä ratsastettavuudella, varmajalkaisuudella ja rauhallisuudella, muttei ole kuitenkaan missään nimessä automaattinen pystyynnukahtava möllöttelijä. Stellan uskaltaa antaa hoidettavaksi ja ratsastettavaksi myös lasten ja nuorten käyttöön, sen verran varma se on. Stella on kuitenkin tietyissä määrin itsenäinen ja itsekseen viihtyvä, joten muita hevosia kohtaan se ei ole aivan niin mutkaton. Esimerkiksi lastaamisen suhteen täytyy käyttää harkintaa kenet tamman kanssa kuljettaa, sillä osaa Stellakin kiukutella, mikäli matkaseura ei miellytä. Muutoin lastaamisessa ei sinänsä ole ongelmaa ja mieluiten tamma matkustelee ihan vain itsekseen. Stellan kanssa on tärkeää muistaa kiertää muut hevoset hieman kauempaa, sillä vaikka tamma muuten onkin niin lempeä, se on yllättävän monen muun hevosasukkaamme kanssa napit ristikkäin. Stellan voi kuitenkin tarhata isoon tarhaan tammalaumaan, jossa muut kyllä kunnioittavat sen hiljaista valtaa.

Minulla on tapana huikata tarhan portilta Stellalle tervehdykset ja odotella rauhassa siinä sijoillani, että tamma itse huomaa minut ja tulla lönkyttelee luokseni korvat hörössä. Tamma lähtee aina mielellään sisälle päivän touhuihin ja kävelisi varmaan ilman riimunnaruakin mukana vierellä. Stellan voi todellakin hoitaa karsinassa vapaana. Tamma nauttii harjailusta ja osoittaa tyytyväisyytensä rentoutumalla nopeasti melkein uneen asti. Stella käyttäytyy kohteliaasti kengittäessä ja on muutenkin pääasiassa hyvinkin kiltti ja sopeutuvainen hevonen. Muiden hevosten pöljäilyä se ei aina jaksaisi ja stressaantuu tilanteissa, joissa muut hevoset ottavat kierroksia. Esimerkiksi ruokinta-ajan myöhästyneen aikataulun luoman hätäisen tunnelman luoma äänimaailma saa Stellankin pyörimään levottomana, mutta ilman muiden hevosten vaikutusta Stellalle ei ole niin väliä milloin ja miten asiat tapahtuu. Se on ihmisläheinen ja sopivasti sosiaalinen, mutta myös järkevä hevonen käsitellä tarhasta hoitotoimien kautta ratsastuskuntoon asti. 

Stellan parhaat puolet eivät rajoitu vain käsiteltävyyden mutkattomuuteen vaan vielä parempaa on luvassa kunhan pääsee Stellan selässä käymään. Tämä hevonen toimii kevyellä kädellä ja pääasiassa painoavuin. Se imee ratsastajan toivomukset kuin ajatuksia lukien ja tuntuu virittyvän aina juuri sille taajuudelle, jolla ratsastajakin on. Kokemattomien kanssa Stella on hyvin varovainen ja rauhallinen, kun taas tuttujen treenaavien ja sen kanssa kilpailevien ratsastajien kanssa Stella ottaa suuremman vaihteen käyntiin. Tammasta löytyy hyvinkin paljon liikettä, kokoa ja näyttävyyttä, kunhan vain osaa pyytää. Stella ei yritä päästä työstä helpolla, vaan yrittää aina miellyttää ratsastajaansa suorastaan yksilöllisesti. Stella on myös hyvin maastovarma ja aivan ihana maastoilukaveri onkin. Stella on myös hevonen, joka on aivan yhtä terässä oltiin sitten kotona tai kisapaikalla. Sitä ei hälinä stressaa, jos vain muut hevoset pysyvät hännästä irti. Tamma suorittaa todella kylmänviileästi kouluradat niin kotona hölkötellen kuin tositoimissa kisa-aitojen sisäpuolellakin. Tästä antaa osviittaa meidän kilpailu-uran statistiikka, sillä Stella on voittanut kilpailut kaksikymmentä kertaa. Mukaan on toki mahtunut myös huonompia ratoja, sillä olemme eräänkin kerran Stellan kanssa mokanneet allekirjoittaneen unohtaessa radan tai muuten töppäillessä hevosesta riippumattomista syistä.  

Suku

Punastella on syntynyt lahtelaispariskunnan Ella ja Ville Saarnion pienen suomenhevostilan toisena virallisena omana kasvattina. Punastellan emä Tulipunakka on ollut Saarnioitten omistuksessa liki varsaikäisestä lähtien. Se on nimensä veroisesti punarautias, 155cm korkea hyvin paljon Stellaa rakenteellisesti muistuttava roteva suomenhevostamma. Punastellan kasvattaja Ella osasi kertoa, että Tulipunakka on hieman tammamainen, itsenäinen ja herkkä hevonen, jolla on omat mökötyshetkensä. Ratsuna Tulipunakka on menestynyt kouluratsastuksessa vaativa B -tasolla ja sillä on myös hieman kokeiltu seuratasolla valjakkoa, mutta siihen Tulipunakka on ollut hieman liian äkkiväärä. 

Emänemä Punaliitu oli tulipunainen, sporttisella rakenteella siunattu alunalkaen ravuriksi kaavailtu juoksijasukuinen 154cm korkea tamma, joka myytiin kuitenkin ratsukoulutettavaksi hyvin rauhallisen luonteen ja verkkaisen liikekielen vuoksi jo nuorena. Punaliitu oli kuin tehty koulu- ja estekäyttöön yleisratsuksi koko perheen käyttöön. Se sai asua kasvattajalta lähdettyään yhdessä kodissa koko ikänsä pienessä hevoslaumassa: Punaliitua käytettiin lasten alkeisharrastusratsuna, perheenäidin sunnuntaimopona ja perheen vanhimman tyttären koulu- ja estekisahevosena vuosia. Perhe teetti Punaliidulla myöhemmin yhden varsan, joka myytiin osaaviin käsiin Punaliidun omistajaperheen tuttaville Saarnion tilalle jo vieroittamisen jälkeen. Punaliitu lopetettiin nivel- ja syömisongelmien paisuessa ongelmallisiksi tamman ollessa 19-vuotias. 

Punaliidun omistajat valitsivat tamman jälkeläisen isäksi Unhon Kromin, rotevarakenteisen 159cm korkean rautiaankimon suomenhevosorin osin erikoisvärin toiveissa. Ori oli 6 jälkeläistä aiemmin saanut totinen mutta kyvykäs kantakirjattu kouluratsu. Kromi keskittyi aina asiaan ja nautti esitellä itseään mahdollisimman suurelle yleisölle. Kromilla kilpailtiin kansallisella tasolla vaativa B -tasolla asti. Se asui kolmessa eri kodissa hieman eri käyttötarkoituksissa kilpahevosesta jalostusoriksi ja myöhemmin ruunauksen myötä rauhallisemmassa harrastekäytössä. Omistajat tekivät yhteistyötä kotien vaihdettuakin ja Kromi olikin hyvin pidetty ja huolellisesti jälkeläisien osalta suunniteltu laatuori. Kromi menehtyi kesälaitumelle 23-vuotiaana luonnollisesti vanhuuteen. 

Punastellan isäksi Saarniot valitsivat tallin ulkopuolisen jalostusorin Onnittelun, joka on kantakirjattu 160cm korkea tummanrautias yleispainotteinen suomenhevosori. Sillä on menestystä koulu-, este- ja kenttäkilpailuista tasaisen varmasti suorittaen. Onnittelua on luonnehdittu erittäin suorituskykyiseksi ja selväpäiseksi hevoseksi, joten Punastellan käytöksessä lienee paljolti isältä perittyä tyyneyttä ja fiksuutta. Onnittelua on käytetty jo 14 jälkeläisen verran jalostuksessa ja hyvä niin, kyseessä on kuitenkin selkeästi hyviä ominaisuuksia periyttävä jalostushevonen. 

Isänisä Iso-Ottelu oli kookas, 162cm korkea tummanrautias suomenhevosori, jonka kanssa kilpailtiin etenkin kenttäkilpailuissa. Se oli varmajalkainen, jämerä, jäntevä ja rohkea ori, jolla oli vauhtia radoilla ja järkeä päässä käsitellessä. Kantakirjaorina siitä tuli suosittu kenttälinjoihin käytetty jalostusori 16 jälkeläisen verran. Oria ei ruunattu vanhemmiten, sillä se oli selväpäinen ja iän myötä myös entistä rauhallisempi ratsastaa. Ori jouduttiin kuitenkin lopettamaan vain 17-vuotiaana hevosen loukkaantuessaan tarhatapaturmassa. 

Isänemä Sinermä oli koulu- ja esteratsuna käytetty vaaleanpunarautias 153cm korkea suomenhevostamma. Se oli siro ja herttainen tamma, jolla omistajaperheen lapsetkin aloittivat kilpailu-uransa esiteini-ikäisinä. Sinermä asui kasvattajiensa luona koko ikänsä ja sitä käytettiin suomenhevosjalostuksessa viiden varsan verran (varsat syntymäjärjestyksessään Sikermä, Sievätär, Onnittelu, Pikku-Sinermä, Vika-Sinermä). Sinermä eli 25-vuotiaaksi todella terveenä ja hyvinvoivana pihattohevosena. 

Jälkeläiset

s. 19.02.2026 o. Havun Viipotus (i. Vihjaus) / om. Tuire, Pöystilä

s. 09.03.2026 t. Havun Pakkaspilvi (i. Hankihippa) / om. Uppe, Havukallio / Kilpaillut tasolle 6/5 (KRJ)

Kilpailumenestys

Päiväkirja

01.03.2026 Esikoisvarsan pikkuvarsa-aika ja emän hommia (kirjoittanut omistaja, 222 sanaa)

"Voi mikä valkonaama sieltä putkahti. Katsopa Stella mitä sinä sait, valtavan kaunis esikoinen sinulla. Tuommoisen oripojan pyöräytit!" lepertelin hiljaisella, tosin hieman innosta kimeäksi muuttuneella äänensävyllä varsomiskarsinan kyykkiessäni, kun autoin väsynyttä ensikertalaista heti varsomisen jälkeen. Varsa totta tosiaan oli melkein kokonaan valkoisella päällä ja hyvin korkeilla sukilla varustettu tavattoman pikkuinen ja paksu pieni pullea ori. Se oli niin pienillä töpöjaloilla siunattu, että joutui pikkuvarsana ottamaan ulkona hurjan paljon askelia pysyäkseen emänsä kintereillä. Orilapsonen sain nimekseen kuvaavasti Havun Viipotus. Oli ilo seurata miten luonnollisesti Stella otti emän viran vastaan. Se oli tosin hyvin kärjistyneen suojelevainen varsaa kohtaan etenkin muiden hevosten joukossa, mutta ihmisten kanssa tamma sieti kyllä välttämättömän varsan käsittelyt onneksi hyvin. Varsaa ei kuitenkaan saanut viedä liian kauas emästään ilman, että Stella huuteli levottomana perään ja rauhottui pyörimästä vasta kun varsa tuotiin vierelle takaisin. Tammalaumasta Stella oli pakko ottaa alkuun tarhaamaan pikkutarhaan varsansa kanssa juuri korostuneen suojeluvietin vuoksi. Myöhemmin tamma ja varsa saatiin onnistuneemmin osaksi isompaa laumaa, jossa Viipotukselle riitti ikätasoista painiseuraa. Tämän varsa-ajan kokemuksella Stella astutetaan uudelleen hyvillä mielin: nyt osaamme varautua pikkuvarsa-ajan tarhauskuvioihin tarkemmin ja tiedämme miten tamma toimii emänä. Stellasta pyritään jättämään ainakin yksi varsa kotiin (mielellään seuraava astutus ruunikonkimosta orista Hankihippa) ja tämän jälkeen tamma saanee vielä yhden myyntivarsan, tämän hetken suunnitelmien valossa orista Toivomus. Jälkeläismäärien pysyessä meillä kohtuullisina koittaa Stellallekin rennompi elämänmeno jo pikapuoliin ja pääsemme valmistautumaan laatuarvosteluihin. 

03.02.2026 Ensimmäinen klippaus (kirjoittanut omistaja, 216 sanaa)

Tänään oli vuorossa Stellan kaikkien aikojen ensimmäinen klippaus, sillä tamma hikoilee huomattavissa määrin aktiivisessa koulutreenissä ylimitoitetussa talvikarvassaan ja kuivuu tällä hetkellä todella hitaasti. Vaikka tamma on perusluonteeltaan järkevä, en pidä silti missään nimessä itsestäänselvyytenä, että tämänkaltaiset uudet tilanteet tulisi sujumaan sen kanssa täydellisessä balanssissa. Klippailua ennen annoin Stellan haistella konetta rauhassa ennen kuin edes ajattelin koko operaatiota. Tamma seisoi pääosin paikoillaan, mutta korvien hyörimisestä kyllä huomasi, ettei tamma ollut selkeästikään täysin vakuuttunut tästä uudesta oudosti hurisevasta ja terävästi rätisevästä laitteesta. Pidin klippaamisesta tiheään taukoja, järjestin heinäverkon hollille ja rapsuttelin tammaa sään kohdalta. Klippauksen edetessä Stella rentoutuikin näillä keinoilla yllättävän paljon. Loppua kohden se seisoi jo hyvinkin lunkisti, toista takajalkaa lepuuttaen, silmät puoliunessa. Hommaan saatiin kulumaan tovi jos toinenkin, joten alkaahan sitä vähemmästäkin ramasemaan. Vatsanalunen oli ainoa kohta, jota operoidessa Stella jännittyi toistoista huolimatta nostamalla päätä ja jännittämällä vatsaa. Tässä vaiheessa oli läsnä myös pieni riski siitä, että allekirjoittanutta motataan kaviolla, sen verran kireänä Stella hetken aikaa tilanteesta oli. Kokonaisuudessaan Stella suoriutui ensimmäisestä klippaushetkestä tosi kivasti: sitä ei tarvinnut rauhoittaa tai sitoa tiukasti, eikä tilanne missään vaiheessa kärjistynyt kummemmaksi törttöilyksi. Tällaisissa hetkissä korostuu hyvin Stellan tapa käsitellä uusia asioita. Tamma ei ehkä erityisemmin pidä uusista asioista, mutta sopeutuu ajan kanssa jännittäviinkin tilanteisiin nöyrästi. Luulenpa, että tamman muistilla ja hermoilla seuraava klippaus menee kuin vettä vaan. Hyvä Stellukka!

28.01.2026 Jani Valanteen kouluvalmennuksessa kotimaneesissa (kirjoittanut omistaja, 216 sanaa)

Tänään oli odotettu valmennus, kun saatiin meidän tallille suosittu kouluvalmentaja Jani Valanne. Olin häntä jo tiedustellut hetkeä aiemmin käymään valmentamaan tiimiämme, mutta kiireinen ja tykätty valkku ei yksinkertaisesti joutanut tänne päin. Olin siis erittäin iloinen kun Jani ilmoitti tämän päivän osalta pääsevänsä koko päiväksi tsekkaamaan kisahevostemme kehityskohdat. Jo ennen valmennusta tiesin, ettei tänään päästä pelkällä käden lämpöisellä fiiliksellä, vaan jokainen yksityiskohta tullaan syynäämään läpi. Stella oli alkuverryttelyissä oma rauhallinen itsensä. Jani kiinnitti heti huomiota siihen, että annan Stellalle liikaa tilaa edestä, jolloin se pääsee pitkäksi ja vähän valumaan kädelle. Valmennus aloitettiin käynnissä kokoamisella ja siitä ravisiirtymiin. Kun aloin saada pidätteet läpi istunnalla enkä kädellä, Stella muuttui huomattavasti kevyemmäksi ratsastaa. Jani jaksoi terottaa minulle useaan otteeseen, että tällaisen hevosen kanssa pitää ratsastaa enemmän takaa eteen kuin edestä taakse. Ravityöskentelyssä meillä teetätettiin paljon tempon vaihteluita. Stella reagoi niihin hyvin, mutta oma epätarkkuus heijastui heti hevoseen, joka palasi nopeasti pitkään muotoonsa. Laukkatyöskentelyn aikana keskityttiin ennen kaikkea laukan suoruuteen. Vasemmassa kierroksessa Stella kääntyy meidän itsenäisessäkin treenissä sisäänpäin. Jani korjasi hyvin tarkasti nikama nikamalta oman istuntani kuntoon, jotta meidän eteneminen suoristuisi. Valmennus oli vaativa, sillä Jani näki virheet ja tiesi tasan tarkkaan miten ongelmat ratkeavat. En voi kuin hattua nostaa tälle monen suosikkivalkulle, jonka syyniin tahtoo kaikki. Sain olla Stellasta todella ylpeä, sillä se teki töitä rehellisesti ja keskittyneesti, hermostumassa pilkuviilaukseen.