Metkatar

VH26-018-0157

Kuvista kiitos Pikselit

Näin somessa kuvan ruunikonpäistäriköstä suomenhevosesta ja sanan "myydään". Minusta tuntuu, että olin jo näiden kahden elementin jälkeen päättänyt, että kuvan hevonen muuttaa meille. Maltoin kuvien pläräämisen jälkeen lukea tekstin tarkemmin ja tulin siihen tulokseen, ettei meillä kyllä olisi nyt yhtään ylimääräistä aikaa tämänkaltaiselle härvääjälle. Metkaa luonnehdittiin kasvattajan toimesta vaihtelua ja vipinää kaipaavaksi hiomattomaksi timantiksi, joka vaatii paljon tekemistä arkeen. Kävin koeratsastamassa ja -käsittelemässä 4-vuotiasta ruunikonpäistärikköä huijaten itseäni siinä mielessä, että ajattelin harkita asiaa kunnolla ja keksiä epäkohdat, jotka estäisivät kauppojen synnyn. Mutta olihan se nyt kaunis kuin mikäkin ja niin hauskan älytön toimintatavoiltaan, ettei varmaan kumpikaan kauppojen osapuoli ollut yllättynyt, kun ilmoitin Sillantauksen sähköpostiin ostavani Metkattaren meille Havukallioon pyyntihinnalla (joka oli hikoiluttavan korkea, mutta täysin ymmärrettävä, olihan sillä upea suku, upea rakenne, upea liikekieli ja himoittu väri). Metkatar järjesti heti saapumispäivänään ohjelmanumeron karatessaan tarhan portista tallipihalle viipottamaan show-ponin elkein. 

Metka on tamma, joka kyllästyy nopeasti. Se on oikeastaan kaikki mitä tästä tammasta voi pähkinänkuoressa sanoa. Tamma rakastaa vaihtelua ja keksii helposti itse tekemistä, jos sitä ei sille tarjota. Arjessa Metka on yhteistyöhaluinen, jos tekeminen on jännittävää/ihmeellistä/vaihtelevaa/uutta/haastavaa. Tamma rakastaa haasteita, tehtäviä, nuppeja ja viritelmiä. Se oppii nopeasti rutiinit, mutta kyllästyy niihin yhtä nopeasti, jolloin se alkaa niin sanotusti lisätä omaa maustettaan tilanteisiin. Harjatessa Metka nyplää käsittelijää tai mitä tahansa karsinan elementtejä. Tamma on mielellään perillä siitä millä harjalla tehdään ja mitä. Muiden hevosten kanssa Metka on sosiaalinen ja leikkisä, joskus jopa hieman päällekäyvä, mutta harvoin riitaisa.

Ratsastaessa Metka on eläväinen ja herkkä. Se reagoi nopeasti apuihin ja tekee välillä vähän puolittaisin ohjein hommansa, ihan vain siksi ettei malta kuunnella loppuun asti kun into vie jo eteenpäin kohti tehtäviä. Metka rakastaa treeneissä vaihtelua. Se nauttii kun saa leikkiä askellajien vaihteluilla tai tehdä monta vaativaa kuviota peräkkäin. Tamma rakastaa pysähtyä ravista ja lähteä pysähdyksestä takaisin raviin. Yksitoikkoinen, pitkä ja haalea työskentely saa Metkan keksimään omia ratkaisuita ja nämähän eivät välttämättä ole taas ratsastajan mieleen. Parhaimmillaan Metka on innostunut, kevyt ja lähes tanssahtelevan notkea ratsu, mutta kyllä tamma vaatii ratsastajalta ihan roppakaupalla huumorintajua ja kykyä pysyä mukana sen oivalluksissa.

Suku

Jälkeläiset

s. 02.04.2026 o. Havun Nokonen (i. Nopponen) / om. Uppe, Havukallio

Kilpailumenestys

Päiväkirja

23.03.2026 Metkatar saapuu (kirjoittanut omistaja, 251 sanaa)

Sillantauksen tilan pihassa paisteli jo kevätaurinko, kun pakkasin ruunikonpäistärikköä uunituoretta hevosostostani traileriin. "Onhan siellä nyt heinää tarpeeksi, ettei se ala keksiä jotain muuta matkan aikana?" varmisteli kasvattaja Jaana ja kuikuili trailerin etuosaan. Kasvattaja tiesi mistä puhui ja totta tosiaan olin itsekin tullut huomanneeksi, että tämä tamma se ehtii ja keksii kaikenlaista. Matka oli onneksi suhteellisen lyhyt ja kotitallin pihaan päästiin ilman, että tamma oli ehtinyt pureksia traileria palasiksi tai riimunnarua hajalle. Metkatar oli mielissään minusta, uudesta ihmisestä ja ihan jokaisesta tallilaisesta joka sitä kävi pihassa tervehtimässä. Tarhasin tamman loppupäiväksi ulos pieneen tarhaan ennen huomista, jolloin katsottaisiin josko tamman voisi päästää isoon tammalaumaan metsä-pelto-tarhaan ulkoilemaan. Metka viihtyi tarhassaan ja oli hyvin kiinnostunut kaikista hevosista, joita päivän aikana talutin tarhan ohi talliin. Illemmalla menin ottamaan myös Metkaa sisälle tarhasta ja siinäpä kävikin sitten lopulta niin, että tarhan portille jäi sekunnin sadasosassa vain allekirjoittanut ja upouusi tamma paineli riimunnaru roikkuen pitkin tallipihaa aivan tohkeissaan. "Hei nyt nyt nyt, Metka! Prrrrr sssoooo kuules tammahevonen hei" puhisin ja yritin kävellä tamman perässä hyvin varmoin ja verkkaisin elkein. Epävarmuuteni ja tuskanhikeni eivät varmasti jääneet näennäisen rauhallisuuteni alle piiloon ja tamma varmasti aisti pienoisen järkytykseni kyllä. Näin kauhukuvissani jo tilanteen jossa tamma onnistuu sotkemaan itsensä naruun ja telomaan jalkansa ensimmäisenä päivänä. Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä Metka kirmasi lopulta avoimesta tallin päätyovesta sisään ja ensimmäiseen vapaaseen karsinaan heinien äärelle. "Pikkasen väärä osoite, mutta hienosti menty sisään sentäs" puhisin päästessäni perille ja talutin tamman sille osoitettuun karsinaan. Jännityksellä jään odottamaan miten tämä tarina tästä tamman kanssa jatkuukaan. Vähempikin riittäisi..