KTK-III

Jeilin Kuuhile

VH21-018-0472

Kuvista kiitos Henna L.

Kuuhile on sopumielinen, kärsivällinen ja rauhallinen tamma. Jykevärakenteinen tamma ei suotta kiirehdi joka paikkaan, vaan on hyvin lupsakka ja rento, olematta kuitenkaan varsinaisesti laiska tai haluton. Hile on tyyni, tyytyväinen, muumimammamainen ja aivan ihanan leveä ja pehmeä käyttö- ja kilpahevonen. Hileelle ei ole niin justiinsa miten arki koostetaan ja kuka siitä pitää huolta: kunhan ruokaa saa, raitista ilmaa riittää ja tammalauma pysyy ympärillä niin hyvä on. 

Hilettä ei tarvitse sitoa kiinni hoitamisen ajaksi. Oikeastaan sen voi hoitaa vaikka vapaana käytävällä. Tammalla ei ole mikään kiire minnekään ja se rakastaa pitkiä harjailuja yli kaiken. 

Osa meidän tallitiimistä pitää Hilettä liian suomenhevosmaisena ja tahmaisena kouluratsuksi. Minä taas liputan rauhallisuuden puolesta: Hile ei vetreydy heti treenin alkajaisiksi, mutta käynnistyessään kulkee ja puksuttaa hienosti apujen välissä. Hilettä joutuu ihan ratsastamalla ratsastamaan, sen verran rauhaisa se on ratsastettavuudeltaan, mutta kun tamman tavat oppii tuntemaan, on kyydissä äärimmäisen palkitsevaa treenata mitä tahansa koululiikkeitä vaativalle tasolle asti. 

Suku

Jälkeläiset

Kuuhile ei ole vielä mukana Havukallion kasvatustoiminnassa. 

Kilpailumenestys

KRJ Tasolla 6/5 (2436.98 op)

Päiväkirja

14.02.2026 Muutto Havukallioon (kirj. omistaja, sanaa)

30.04.2021 Kantakirjauspäivä (kirj. omistaja, 165 sanaa)

Mikä olisikaan parempi tapa viettää vappua kuin pakata autoon muutama suomalainen ja ajaa kaasu pohjassa kantakirjaustilaisuuteen. Matkaan lähdettiin aamuvarhaisella. Puunasin Hileen silmät ristissä ja paketoin kyytiin matkaheinät mukana. Jostain syystä Hileen kantakirjaaminen jännitti minua erityisen paljon. Se oli vanhempiensa puolesta kantakirjakelpoinen, mutta rehellisesti en ollut aivan varma itsekään mitä mieltä olin tamman raamikkaan rotevasta ulkomuodosta. En yksinkertaisesti osannut yhtään arvioida kantakirjataanko Hile toisella palkinnolla, kolmannella vai jääkö tamma suoraan ilman palkintoa. "Tuli mitä tuli, olet sinä hieno. Mahtava muumimamma, kyllä sinä sen tiedät" lepertelin Hileelle paikanpäällä kun katselimme sivusta suomenhevosvilinää ennen kantakirjasarvosteluun siirtymistä. Hevosen esittäminen sujui ongelmitta, joskin Hile alkoi loppua kohden vähän jo väsähtää ja muuttui hieman vastahakoiseksi näyttäytymiselle. Tamma arvioitiin pisteillä 64. Kolmanteen palkintoon vaaditaan vähintään 60 pistettä ja enintään 69, joten huoleni palkinnotta jäämisestä ei ollut aivan tuulesta temmattu. Mutta kolmannella palkinnolla kantakirjattu on kuitenkin aina kantakirjattu ja olen tästä menestyksestä Hileen kohdalla ehdottomasti tyytyväinen. Kotimatkalle lähti väsynyt, hieman ehkä pettynyt omistaja ja helpottunut hevonen, joka oli silminnähden levon tarpeessa perille päästyämme. 

11.02.2021 Hileen matka Hiidelmään (kirj. omistaja,  275 sanaa)

Hile ilmestyi elämäämme oikeastaan ihan sattumalta, selatessani jalostukseen tarjolla olevia hevosia ja päätyessäni tiedustelemaan tilausvarsaa Jeilin tilalta. Emävaihtoehdoista ihastuin kantakirjattuun ja laatuarvosteluissa palkittuun lempeäluonteiseen Kuunkudelmaan, joka osoittautui esittelytietojensa veroiseksi myös ihan käytännössä, kun kävin Jeilin hevostilalla vanhempiin tarkemmin tutustumassa. Sillä oli toki jo muutama varsa entuudestaan ja sen suku oli jo jatkunut kiitettävästi eteenpäin jälkeläisten omien varsojenkin kautta. Aikeissamme ei ollut ostaa uutta hevosta ensisijaisesti jalostusarvon kannalta, vaan hankinnan motiivina oli enemmänkin löytää uusi pitkäaikainen hevosystävä niin tallimme ihmisväelle kuin tammalauman jäsenillekin, hevoskuume kun ei ihan hevillä taltu. Tilausvarsan isäksi valikoin Jeilin omista oreista kantakirjatun Tilliäisen, jolla oli emänsä tavoin näyttöä kouluratsastushevosena. Orilla oli selvästi monimutkaisempi ja ailahtelevaisempi luonne kuin Kuunkudelmalla, mutta jostain syystä kuitenkin vaikutuin näyttelyissä menestyneestä läsipäästä. Toivoin yhdistelmän tuottavan omistukseeni sopivalla tavalla eläväisen, mutta mukavan työmyyrän. Tilliäinen oli kelpuutettu vasta yhden jälkeläisen isäksi, eikä tästä jälkeläisestä ollut oikeastaan mitään sanottavaa, joten tilausvarsa-suunnitelmissani oli hieman säkissä ostetun sian elkeitä. Loppu hyvin, sillä jo vieroittamattomasta maitovarsasta huokui varmuus, johon minun oli helppo luottaa. Aloin laskea päiviä omistajuuden vaihtumiseen ja valmistelin huolella Hileelle kodin meidän luota. Ostin varusteet, järjestelin harjat pakkiin ja teetätin karsinan oveen samanlaisen puisen nimikyltin, joka löytyi meidän kaikilta hevosilta. Hakupäivänä olo oli kuin ensimmäistä omaa hevosta ostaessa, olihan Hile meidän kaikkien aikojen ensimmäinen tilausvarsa, jota koskaan oltiin suunniteltu ja odotettu syntyväksi. Kyllä tuntui ihanalta päästää Hile kotiuduttuamme tarhaan ihmettelemään aidan toisella puolella ulkoilevaa tammalaumaamme. Meidän tammahevoset kävivät yksi kerrallaan tekemässä tuttavuutta ja Hile antoi kaiken rakkautensa jokaiselle uudelle talliystävälleen pyyteettä ja vilpittömästi. Hile tykkäsi heti kaikista ja kaikkien oli myös helppo tykätä tammasta itsestään. Meidän yhteiset päivät ovat vasta alussa, mutta kyllä on ollut niin mukavaa ja leppoisaa että ihan hirvittää!