KRJ-I

Jalonella

VH26-018-0093

Kuvista kiitos VRL-10352

30.04.2026 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa / 101,5p. / KRJ-I

Jalonella ostettiin Hakkavirroilta Havukallioon keväällä 2026, jo huolellisesti pohjakoulutettuna 4-vuotiaana projektina. Tummanpunarautias Nella oli ollut kasvattajan luona hieman syrjään vetäytyvä nuori tamma, joka ei meinannut löytää paikkaansa pihaton pienessä tammalaumassa, vaan jäi aina vähän alakynteen nokittavaksi. Kasvattaja ei myöskään ollut aivan varma oliko Nella hänelle soveltuva kouluhevosen alku, sillä Nella oli tahmeahko tekemään tosissaan hommia, eikä Anniina kuulemma tykännyt vetää kivirekeä perässään päivästä toiseen. Ja ymmärtäähän sen. Minulle Nella vilautteli selästä käsin koeratsastaessa hyvää perustekemistä, kunhan sain niin sanotusti linjat auki ja yhteyden kuntoon. Nellasta tehtiin sopuhintaan kaupat. Omaan silmään tammalla on kiva uusi evm-suku, näppärä rakenne ja ihan kiva luonne, joten tamma tulisi varmasti viihtymään lupsakan rauhallisessa käytössä siitostammana paremmin kuin hyvin. Nellankin kanssa oli kuitenkin edessä kouluradoilla pyörähtäminen ennen kuin tamma pääsisi mieluisamman elämänrytmin piiriin. 

Jalonella on hieman mitäänsanomattoman näköinen ja oloinen tamma. Se on sellainen oikeastaan turvasta kavioihin tilanteessa kuin tilanteessa: hieman harmaa kuin kivi ja kuiva kuin näkkäri. Rakas se on ja hermorakenteeltaan loppujen lopuksi hyvinkin tasainen kun oikeasta kulmasta katsoo, mutta kyllä Nella on paikoin myös hieman turhan hapan ja takakireä hevonen omaan mieleen. Siitä ei oikein aina ota selvää onko se lintu vai kala, mukava möllykkä vai kriittisesti ihmisiin suhtautuva tahmatassu. 

Tamma ei ole laumassa se, joka hakeutuu ensimmäisenä rapsuteltavaksi tai huomion keskipisteeksi, vaan tamma viihtyy paremmin omissa oloissaan tarkkaillen ympäristöään rauhallisesti sivummalta. Nella on perusluonteeltaan tasainen ja harkitseva tuumailija, eikä reagoi suotta suuna päänä ympäristön muutoksiin ja äkkinäisiin tilanteisiin. Toisaalta Nella ei myöskään ole erityisen innokas tekemään asioita ilman selkeää syytä. Sen työmotivaatio tulee esiin vasta, kun siltä osaa pyytää asioita. Nella ei ole missään nimessä hankala, kyse on ennemminkin viitseliäisyyden puutteesta. 

Hoitotilanteissa Nella on rauhallinen ja asiallinen, mutta pitää selkeästi omasta tilastaan kiinni. Tamma seisoo nätisti paikoillaan, mutta ei erityisemmin nauti jatkuvasta huomioinnista tai turhasta hössötyksestä. Tutun ihmisen kanssa tamma rentoutuu ja antaa hoitaa itsensä huoletta, mutta vieraampien kanssa se saattaa vetäytyä kuin kilpikonna kuoreensa ja seurata tilanteen kehittymistä kriittisempänä. Korvien asento ja hännän liikkeet kertovat kyllä käsittelijällä aika nopeasti viihtyykö Nella tilanteessa vai ärsyttääkö sitä turha kohkaaminen. Varustaminen sujuu yleensä mutkattomasti. Muiden hevosten seuraan Nella suhtautuu hyvin neutraalisti: tamma viihtyy hieman sivummalla laumasta ja on usein se, joka väistää ja joustaa, jotta sopu säilyy. Tamma ei ole riitaisa, mutta ei myöskään erityisen seurallinen, ja hakee mieluummin omaa rauhaa kuin aktiivista vuorovaikutusta lajitovereihin. Nellan voi kuljettaa oikeastaan kenen tahansa kanssa, koska muut hevoset antavat Nellalle hienoeleisesti tarvitsemansa tilan kunnioittavin elkein eikä Nella itsekään provosoi muita.  

Ratsastaessa Nella on pohjimmiltaan eteenpäinpyrkivä, mutta sen liikkeelle saaminen vaatii usein alussa kunnon työtä. Se ei ole luonnostaan herkin mahdollinen ratsastettava, vaan saattaa vaikuttaa alkuun hyvinkin tahmealta, kunnes lämpenee kunnolla. Kun tamma pääsee työnteon rytmiin, sen liikkeestä löytyy tasaisesti rullaavaa energiaa. Parhaimmillaan Nella kantaa itseään mielellään ja jopa tuntuu itsekin nauttivan tekemisen meiningistä. Nellalle pakkaspäivät tai tuulinen syksykeli ovat omiaan, sillä kirpeämpi sää toimii herätyskellona tamman vireystasolle. Helle ja painostava ilma taas vaikuttavat tammaan selkeästi päinvastaisesti. Nella arvostaa selkeitä apuja ja johdonmukaista ratsastusta. Epämääräiset avut näkyvät nopeasti hevosessa hitautena tai vastahakoisuutena. Nella arvostaa kuskia, jossa yhdistyy rauhallinen tekeminen ja määrätietoinen, selkeä tapa pyytää. Maastossa Nella on varma ja järkevä, eikä se säiky turhia. Tamma etenee mieluummin omassa tahdissaan kuin muiden mukana ryntäillen, mikä tekee siitä myös tuttujen lasten ja nuorten käyttöön soveltuvan maastoratsun, sillä maastossa se ei myöskään ole apujen suhteen läheskään niin tarkka kuin kentällä vaativampien liikkeiden parissa. 

Lähisuku ja sukuselvitys

Jalonella ostettiin meille kasvattajaltaan Hakkavirran ratsutilalta 4-vuotiaana, osin jo hyvinkin pitkälle ratsukoulutettuna hiomattomana timanttina. Sen emä Huvinella on 157 cm korkea, tummanpunarautias tamma, joka muistuttaa olemuksen ja värinsä puolesta paljon esikoistytärtään Jalonellaa. Elastisin liikkein varustetun Huvinellan kanssa kilpailtiin aktiivisesti kouluratsastuksessa vaativa B -tasolle saakka. Luonteeltaan se on ollut etenkin nuorempana energinen ja eteenpäinpyrkivä, vaatien ratsastajaltaan johdonmukaisuutta. Kestävä tamma on pysynyt hyvin terveenä ilman loukkaantumisia tai muita vammoja. Tällä hetkellä tamma asuu pihattohevosena rauhallisessa käytössä Hakkavirrassa, mutta ei ole vielä varsonut toistamiseen.

Jalonellan emänisä Voiskutti oli 161 cm korkea, vaaleanrautias ori, jolla oli vaakatasossa leveä tähtimerkki otsassa liki silmien syrjiin asti. Ori kilpaili sekä kouluratsastuksessa että valjakkoajossa. Rakenteeltaan Voiskutti oli hieman pitkärunkoinen, mutta sillä oli erinomainen askelpituus ja hyvä tasapaino sekä ratsastaja selässä että valjakkovaunut jatkeenaan. Luonteeltaan ori oli vilkas ja utelias ikuinen pikkupoika, joka kuitenkin keskittyi työnteossa asiaan. Voiskutti eli 25-vuotiaaksi ja menehtyi äkilliseen sydänperäiseen kohtaukseen. Orilla on kahdeksan jälkeläistä, joille se on periyttänyt itsenäisen älykästä käytöstä ja reippaan rouheaa liikekieltä.

Emänemä Huvituuli oli 156 cm korkea, rautias tamma, jolla oli kevyt rakenne ja eloisa olemus. Se toimi suurimman osan elämästään kahden eri ratsastuskoulun luotettavana tuntihevosena ja opetti lukuisia aloittelevia ratsastajia kärsivällisesti. Huvituuli kilpaili satunnaisesti helppo B -tasolla seura- ja aluekisoissa ratsastuskoulun kisaryhmän ratsuna, mutta ennen kaikkea Huvituuli muistetaan hyvin luotettavana käyttöhevosena. Luonteeltaan se oli ystävällinen, kärsivällinen ja hieman laiskanpuoleinen, mikä teki siitä turvallisen luottoratsun monenlaisiin tarpeisiin opetushevosena. Huvituuli siirtyi ratsastuskoulun käytöstä Hakkavirran tilalle pihattotammaksi muutaman varsan emäksi, kun varsinainen aktiivinen opetuskäyttö loppui. Huvituuli oli pitkään täysin terve, mutta vanhemmiten sillä alkoi esiintyä haittavaa niveljäykkyyttä. Tamma lopetettiin vanhuuden aiheuttamien liikkumisvaikeuksien vuoksi. 

Jalonellan isäksi valikoitunut Jalopsi oli 162 cm korkea, tummanrautias muotokieleltään todella kyvykäs suomenhevosori, joka kilpaili menestyksekkäästi kouluratsastuksessa jopa vaativa A -tasolle saakka. Rakenteeltaan Jalopsi oli sulavan ryhdikäs, lihaksikas ja takaosaltaan voimakas.  Luonteeltaan se oli rauhallinen mutta päättäväinen, eikä sitä herkästi saanut mikään pois tolaltaan hektisessä kisaratsun arjessa. Jalopsilla on 12 ratsukoulutettua jälkeläistä, joista suurimmalla osalla on kilpailtu jopa vaativa A -luokissa ja jotka perivät ennen kaikkea kevyttä näyttävää rakennetta ja liikettä. Jalopsin terveydentila oli koko sen elämän ajan erinomainen. Ori eli 24-vuotiaaksi ja jouduttiin lopettamaan vasta vanhuuden tuomien nivelvaivojen vuoksi. 

Isänisä Jaloppi oli 160 cm korkea, punarautias suomenhevosori, jolla oli leveä läsi ja tasapainoinen, jopa niin sanotusti vanhatyyppinen rakenne. Ori kilpaili aktiivisesti kouluratsastuksessa helppo A -tasolla sekä satunnaisesti aluetasolla helppo B -luokissa. Jaloppi oli liikkeiltään tasainen ja varma, muttei erityisen näyttävä. Sen vahvuutena oli ennemminkin erinomainen liikkeen rytmi ja ratsastajaa palveleva kuuliaisuus. Jaloppi oli rauhallinen, yhteistyöhaluinen ja hieman hitaasti lämpenevä, mutta erittäin luotettava kaikissa tilanteissa. Jaloppi sai onnistuneesti kuusi jälkeläistä, joista kaikki oli jostain syystä oreja (järjestyksessään Jalokainen, Jalopsi, Jalo-Oppi, Ahojärven Jalmari, Ahojärven Juippi ja Jonnekas). Näitä poikia tuntui yhdistävän voimakas rakenne ja varma luonne, jota jälkeläisten kanssa hyödynnettiin monipuolisesti niin koulu-, este-, kenttä- kuin valjakkopuolellakin. 

Isänemä Pihalan Siiri oli 158 cm korkea, vaaleanrautias tamma, jolla oli siro mutta kaikessa keveydessään myös jäntevä rakenne. Se toimi aktiivisessa treeni- ja harrastekäytössä yhden perheen hevosena hyvinm monta vuotta. Siiri kanssa kilpailtiin satunnaisesti helppo A -tasolla kouluratsastuksessa, mutta sen vahvuudet olivat enemmän monipuolisuudessa kuin huipputasolla kilpailemisessa. Luonteeltaan Siiri oli hieman varautunut, kiintyne kuitenkin todella vahvasti omiin ihmisiinsä. Tammalla todettiin jo nuorena lievä ähkyherkkyys, joka pysyi kuitenkin onneksi hallinnassa ruokinnan avulla. Tamma eli 22-vuotiaaksi ja lopetettiin suolistovaivojen pahenemisen vuoksi. Pihalan Siiri periytti kolme jälkeläistä saatuaan eritoten kevyttä, mutta sopusuhtaista rakennetta. 

Jälkeläiset

s. 01.03.2026 o. Havun Puuska (i. Ponnekas) / om. Melina, Runoratsut

s. 12.03.2026 t. Havun Jaloria (i. Jehneri) / om. Uppe, Havukallio / kilpaillut KRJ 5/4

s. 03.04.2026 o. Havun Jehna (i. Jehneri) / om. siguri, Kuuralehto

Kilpailumenestys

Päiväkirja

26.03.2026 Mitä meille kuuluu - tilannekatsaus ja suunnitelmat (kirjoittanut omistaja, 251 sanaa)

Täytyy myöntää, ettei Jalonellasta koskaan kehkeytynyt lempihevosiani, eikä se ehkä pääse rehellisesti edes Havukallion top 10 -suosikkieni joukkoon. Jotenkin tamman takakireys vie aina mehut, vaikka tamma suhteellisen rauhallinen onkin sekä käsitellä että ratsastaa. Nella saapui meille suoraa kasvattajaltaan vuoden alussa ja sen kanssa alettiin heti treenata kouluratoja silmällä pitäen. Tamman kanssa edettiin kouluratsastuksen parissa jopa kansallisiisiin vaativa B -luokkiin asti, mikä toisaalta hämmästytti ja palkitsi kyllä. Nella suoriutui usein todella hyvin kisoissa, mutta sitä piti aina oikein tosissaan ratsastamalla ratsastaa ja mitään kovin mielekästä puuhaa se ei minusta kyllä ollut. Tamma kun ei tuntunut ilmaiseksi antavan yhtikäs mitään. Nella varsoi esikoisvarsansa maaliskuun alussa. Punarautias Priimus (i. Ponnekas) muutti meidän pitkäaikaisen yhteistyö- ja ystävyysharrastajamme Melinan luo Runoratsuihin. Saan olla todella tyytyväinen, että juuri Melina näki sekä Nellan että syntyneen varsan arvon ja osti innoissaan tuon syntyneen hyväluontoisen suorittajan itselleen. Ja täytyy kyllä todeta, että pidin tästä Nellan varsasta itsekin. Nellan seuraava jälkeläinen Jaloria (i. Jehneri) syntyi hieman myöhemmin ja jäi suunnitellusti kotiin. Minua tosin hieman huvittaa tämän tammavarsan kohdalla se, että nään siinä huomattavan paljon jo nyt emänsä nihkeitä piirteitä. Tällä hetkellä Nella on tiineenä jälleen Jehneristä ja tämä varsa tulee olemaan mukana ensi kuun varsamyyntipäivillä, eli toivon mukaan talliin ei ole jäämässä kahta pikku-Nellaa. Äänensävystäni voinee päätellä edelleen, ettei Jalonella nyt varsinaisesti ole ollut se mieluisin projekti, mutta tulipahan tehtyä. Tämäkin hevonen valmistellaan loppukevään ja kesän aikana sekä kouluratsastusjaoksen että suomenhevosten omaan laatuarvostelutilaisuuteen. Tämä jälkeen sekä tamma että omistaja saa huokaista, sillä edessä on lupsakkaa oloneuvostelua ilman mitään paineita onnistuneesta yhteistyöstä.  

20.03.2026  Mammalomalta palailua maastolenkillä (kirjoittanut omistaja, 340 sanaa)

Nellalla on takana kahden kohtalaisen peräkkäisen tiineyden ja pikkuvarsa-ajan tuoma elämänmeno. Massua tuntuu olevan edelleen ja yleiskunto kehnonlainen. Nyt tamma saa huokaista helpotuksesta ilman yhtäkään varsaa ja hetki keräillään voimia ennen kuin Nella astutetaan vielä kertaalleen. Kilpailemaan ei ole enää tarkoitus palata, joten kaikki tuleva liikkuminen tapahtuu yleiskunnon ja virkistyksen nimissä. Tänään saatiin tästä jo esimakua, kun päätin viedä mammahevosen ja itseni katselemaan maaliskuisia, hurjaa vauhtia sulavia maastoreittejä. Nella katseli metsikön suuntaan tarhasta eikä minut huomatessaan todellakaan kiirehtinyt portille, mutta lähti kuitenkin mukaan tyynesti kunhan muilta aatosteluiltaan ehti. Hoidin tamman ulkona hoitopuomilla, sillä tamma on alkanut tiputtaa pörröistä talvikarvaansa oikein urakalla. Selkään noustessa Nella tuntui aluksi samalta kuin aina eli tahmeanpuoleiselta, vain puoliksi hereillä olevalta. Alkumatka kului käynnissä Nellan askeltaessa eteenpäin omaan rauhalliseen tahtiinsa ja korvien kääntyillessä välillä kevään ääniä kohti. Linnunlaulu, alati yltyvä poikittainen tuuli ja kavioiden alla narskuva hiekkatie tuntuivat saavan senkin vähitellen heräämään ja hyvä niin. Kun pistettiin raviksi, liike oli ensin kovin varovaista, mutta pian tästäkin tammasta löytyi taas kaasupoljin. Nellan kohdalla ei tarvitse pelätä, että tamma kuumuisi liikaa. Ja tällä kertaa Nellasta huokui ilo: se todella nautti hölkkälenkistä peltojen katveessa. Laukkapätkää otettiin tänään vain kertaalleen, olihan tamma ollut hyvin puolitehoisella käytöllä ennen tätä lenkkiä. Tässä vaiheessa Nella muisti, miten mahtavaa on välillä vähän irroitella ja hassutella. Laukka oli virtaavaa ja voimakasta, mutta silti hiljaisen varmaa kyytiä. Nelistely kannatti, sillä kotiin päin kävellessä tamma tuntui olevan enemmän auki. Miten tämä tamma osaakin olla niin totinen torvensoittaja. Tätä maastolenkin jälkeläistä rennompaa tammaa katselisi kymmenen kertaa mielummin kuin sitä hieman takakireää tammaa, joka meillä yleensä asuu. Olimme lenkillä reilusti alle tunnin, mutta tamma tuntui olevan juuri tälläisen tarpeessa. Päivää oli vielä jäljellä kun sain tamman hoidettua pois, joten tammanen sai palata ulos muun lauman luokse vielä ulkoilemaan loppupäiväksi. Vaikka eihän Nella niitä muita hevosia ympärilleen ainakaan aktiivisesti kaipaile: nytkin siirtyi syömään heiniä sellaiseen kohtaan, jossa ei muita ollut ohittaen matkalla pari uteliasta tammaa korvat uhkaavasti puoliluimussa. Täytyy todeta, että minulla oli Nellan kanssa pitkästä aikaa ihan aidosti todella mukavaa, joten täytynee alkaa tehdä maastolenkkejä tämän kanssa suosiolla useammin. 

02.03.2026 Esikoisvarsan varsominen (kirjoittanut omistaja, 237 sanaa)

Takana on Jalonellan ja esikoisorivarsan ensimmäinen päivä yhdessä. Nyt uskaltaa jo huokaista ja kirjoittaa ylös muistiin varsomisen kulun. Kävin toissapäivänä iltatallin jälkeen katsomassa Nellaa. Se seisoi karsinassa rauhallisena, mutta sen olemuksessa oli jo ennakoivaa levottomuutta. Tamma kuopi kuivikkeita, käänteli päätä kylkiä kohti ja siirteli painoa jalalta toiselle. Yöllä heräsin vaistomaisesti ja katsoin kamerasta varsomiskarsinan tilannetta. Lähdin hetimiten tallille, sillä liikehdintä oli selkeästi aiempaakin levottomampaa. Nella oli jo selvästi varsomassa kun pääsin perille. Se kävi makuulle ja nousi uudelleen, mutta teki kaiken eleettömän rauhallisesti. Huomasin, ettei Nella todellakaan kaivannut nyt ylimääräistä hälinää ympärilleen, joten pysyin suosiolla sivummalla. Tamman ensivarsominen eteni kauniin hallitusti. Etujalat tuli kalvoineen esiin oikeassa asennossa ja hyvin pian pieni punarautias orivarsa liukua mätkähti maailmaan. Sain olla Nellasta todella ylpeä jo tässä vaiheessa. Nella nuoli varsaansa hellin ja huolellisin vedoin, joskin hieman huolissaankin. Oli liikuttavaa seurata, miten omaa rauhaansa arvostava tamma keskittyi nyt täysin vauvahevoseen. Aivan kuin se olisi aina tiennyt, miten tämä homma hoidetaan. Varsa oli alusta asti sitkeä sissi. Se kohotti päätä, veti jalkoja alleen ja yritti nousta yhä uudelleen, vaikka tasapaino petti kerta toisensa jälkeen. Ensimmäinen imeminen sujui yllättävän vaivattomasti. Nella seisoi rauhassa, korvat hieman epäluulosta levottomina, mutta salli hyvin lempeästi varsan yritteeliään projektin saada maitoa nälkäänsä mahdollisimman pian. Päivän mittaan orivarsa vahvistui silmin nähden. Ensimmäinen vuorokausi on nyt takana. Nella vaikuttaa ehdottomasti pehmeämmältä kuin ennen, mutta vielä en uskalla hurrata. Nellan tuntien tammalla voi loppua kärsivällisyys vieressä kihnuttavaan varsaan melko nopealla aikataululla.