Havun Jeerami

vh

Kuvista kiitos Pikselit

Jeerami on niitä yksilöitä, jotka merkitsevät ehkä lähtökohtaisesti kasvattajalleen enemmän kuin ulkopuolisille silmille. Sen isä Koistilan Jekku on ollut omistuksessani vuosikausia ja kantaa mukanaan nostalgisia koistilalaisia sukujuuria. Emä Kuuralehdon Veerami taas on tämän vuoden tilauskasvatti Kuuralehdosta ja tilattu nimenomaan suvun vuoksi, sillä halusin Havukallioon hevosen, jonka suvussa vaikuttaa ihanat takavuosien suosikkitallieni seljasaarelaiset ja kanervarantalaiset. Nimi tälle oli älyttömän helppo pistä mietintämyssyyn jo ennen kuin Veera ehti hevosta edes varsoa. Olin vahvasti päättänyt, että mahdollinen orivarsa saa nimekseen Jeerami: siinä yhdistyy emän suvusta emänisän Jeeran ja emänisänisän Jaaramin nimet, minkä lisäksi myös Jekku-isän orilinjassa on nimetty J-alkuisesti Jekku - Jymy - Jalpoka. Odotin varsasta emän tapaan mustaa hevosta, mutta sainkin aivan ihanan pitkäharjaisen raudikon, joka vain tuntuu komistuvan iän ja massan myötä. 

Jeeramilla on suvullisesti geenit selväpäiseen luonteeseen ja sellaiseksi tämä ori jo lähtökohtaisesti syntyikin. Jeera oli maitovarsana hirvittävän rauhallinen ja luottavainen, eikä se siitä kauhean paljon temperamenttisemmaksi ole muuttunut. Jeera oli aika komea ilmestyskin harjansa kanssa jo puolivuotiaana ja harja tuntuu vain pitenevän ja kihartuvan mitä enemmän orille ikää tulee. Tämä upean ulkomuodon omaava perinteinen suomenhevonen on niin hirvittävän mukava ja järkevä, etten tiedä uskallanko tätä edes ääneen liioin hehkuttaakaan. Kel onni on, se onnen kätkeköön? 

Tarhassa Jeeralla on tapana odotuttaa hakijaansa. Ori katselee kauempaa ja tietää varsin hyvin milloin juuri häntä ollaan tulossa hakemaan. Vastaan se ei kuitenkaan viitsi tulla, vaan yleensä odottelee niillä sijoillaan että palvelusväki saapuu köyttämään mukaansa. Jeera on hoidettavissa missä vain, myös kisareissuilla ja valmennuksissa. Sen voi sitoa minne vain tai pitää narusta ihan vain itse kiinni, Jeera kyllä seisoo paikallaan ja nautiskelee harjailusta. Itseasiassa mitä pidempään tätä harjaa ja kumisualla pyörittelee, sitä rentoutuneempi ja vetreämpi ori on myös ratsastaessa. Jeera rakastaa ihan kaikkialta rapsuttelua ja harjailua, eikä peseminenkään ole sen mielestä erityisen kummoista. 

Jeeralla on hyvin matkaavoittavat askeleet. Ori on aivan mahtava veturihevonen maastolenkeille, sillä se sietää muita hevosia hyvin, on varmajalkainen luonnossakin ja liikkuu hyvällä sykkeellä eteenpäin todella suurin askelin. 

Suku

Jälkeläiset

-

Kilpailumenestys