Hankihippa

VH26-018-0025

17.05.2026 VSN Erikoisnäyttelyt / Tigrishellir / tuom. Spookiness / RCH

Hankihippa on meidän ensimmäisten evm-sukuisten koulupainotteisten orien joukkoon alkuvuodesta 2026 hankittu rautiaankimolla harvinaisemmalla värillä varustettu ori. Hevonen haettiin suoraa kasvattajaltaan meidän päiviämme ilostuttamaan ja kauhistuttamaan. Se oli vahvasti pienhevossuvusta lähtöisin oleva ori, jonka ratsukoulutus oli hyvin alkutekijöissään meille muuttaessa. Oli oikeastaan onni aloittaa yhteinen taival orin kanssa jo hyvin varhaisessa vaiheessa, sillä tämän orin sielunmaiseman ymmärtämiseen on mennyt tovi jos toinenkin. 

Kuvista kiitos Pikselit

Hipsu on muhkeaharjainen, pienikokoinen, upeanvärinen tummanrautiaankimo suomenpienhevosori, jolla on hieman tapaturma-altis luonne. Hipsu tekee ja menee, kulkee ja töpeksii. Tälle orille ei ole niin nökönuukaa mitä tehdään ja kenen kanssa, sillä on kaikkeen samanlainen avoin asennoituminen, mikä kyllä valitettavasti näkyy myös orin tavassa käyttäytyä. Hipsu on kiltti, kertakaikkisen kiltti, mutta hirvittävän suurpiirteinen. Ori menee eikä meinaa, tulkitsee apuja ja pyyntöjä vähän sinne päin ja tunkisi turpansa jokaisen potentiaalisen uuden hevosystävän tai vaikkapa kanan nokkaan asti, ihan vain koska uteliaisuus vei voiton. Yksi Hipsun ihanimmista piirteistä on sen keinuvat askellajit käynnistä laukkaan. Harvoin tulee vastaan niin untuvaisesti kulkevaa ponia, jonka kyydissä ei joudu vetämään keskivartalon lihaskuntotreeniä. Yleisluonteeltaan Hipsu on siis hyväntahtoinen ja hessu hopomaisen hömelö ori, jonka kanssa arkielämä ei käy tylsäksi. Avoimena ja reippaana orina Hipsu ei stressaa turhia eikä jää jännittämään tilanteita pitkäksi aikaa, vaan porskuttaa eteenpäin vähän liiankin luottavaisena omaan pettämättömään onneensa.

Taluttaessa Hipsu kulkee yleensä innokkaasti mukana, mutta orin huomiolla on tapana harhailla ympäristöön. Milloin pitäisi päästä moikkaamaan vastaan tulevaa hevosta, milloin tarkistaa kottikärryjen pohja heinänkorsien varalta tai pysähtyä tutkimaan jotain käsittelijän mielestä täysin merkityksetöntä asiaa. Muita hevosia kohtaan Hipsu on erittäin sosiaalinen ja ystävällinen oriksi. Hoitotilanteissa ori seisoo pääosin nätisti paikallaan, mutta hamuilee toisinaan harjoja, naruja ja ihmisen vaatteita tylsistyksissään. Hipsu ei aina myöskään muista huomioida mihin jalkansa asettaa tai hoksi kuinka lähelle ihmistä on soveliasta tulla ja minkälaisella voimalla. Varustaessa Hipsu on mutkaton käsitellä, joskin keskittyminen paikallaan oloon saattaa silloinkin herpaantua kesken kaiken, jos lähistöllä tapahtuu jotain orin mielestä just nyt ihan hirveän tärkeää ja kiinnostavaa. Ori lastautuu ongelmitta silkasta uteliaisuudestaan, mutta ulospäin hevosella on aina todella kova kiire ja tässä saa käsittelijänä olla tarkkana, jotta vältytään suuremmilta haavereilta sillalta ohi astumisen tai muun sekoilun vuoksi. Aamu- ja iltatallin yhteydessä tallissa raikaa erityisesti Hipsun ääni ja kavioiden kolina, sillä ori on innokas, aina nälkäinen ja dominoivan itsevarma siitä, että heinäkasat kuuluisi jakaa juuri hänelle aina ensimmäisenä. Ja taitaa aika moni meidän tallitiimiläisiltä käydäkin viskaamassa Hipsulle heinät ennen aikojaan, sillä harva jaksaa kuunnella tätä palosireenin ja ukkosen yhdistelmää määräänsä kauempaa. 

Ratsuna Hipsu on pehmeäliikkeinen, mukava ja omalla tyylillään jopa erittäin anteeksiantavakin hevonen, jonka selässä on helppo matkustella. Sen keinuvat askellajit tekee kyydistä miellyttävää ja ori liikkuu luonnostaan eteenpäin itsenäisellä moottorilla. Hipsu ei todellakaan kuitenkaan ole ratsuna tallin tarkin tai huolellisin, sillä se tulkitsee apuja usein vähän sinne päin silkkaa lepsumielisyyttään ja tekee asiat mieluummin sinnepäin oikein kuin viimeisen päälle täsmällisesti. Tämä vaatii ratsastajalta hereillä oloa, jotta asiat todella viedään loppuun asti jos ollaan aloitettu. Hipsu yrittää aina parhaansa eikä jää helposti jumiin tehtäviin. Heikkoutena on kuitenkin keskittymiskyvyn puute tai oikeastaan ailahtelevaisuus, sillä välillä ori on hyvinkin tarkasti kuulolla ja muuttuukin sitten hankalammin ratsastettavaksi, vaikka sinänsä onkin aina nöyrä ja yritteeliäs, omalla tavallaan. Ajoittain ori aloittaa hutiloimisen ja muuttuu samalla pitemmäksi ja raskaammaksi kädelle. Tarkkuutta vaativissa liikkeissä Hipsulla on tapana kehitellä omia ehdotuksiaan, jos tehtävät alkavat olla sille liian helppoja tai yksinkertaisia. Taitava ratsastaja saa houkuteltua tämänkin hevosen kulkemaan kouluradan verran kauniin kuuliaisesti ja tarkannäköisenä ryhdikkäänä pakettina, mutta kotitreeneissä yksitoikkoisuus saa Hipsun usein mellastelemaan omiaan. Maastossa Hipsu on hauskan rohkea, reipas ja loputtoman utelias seikkailija, joka lähtee mielellään tutkimaan uusiakin reittejä varmajalkaisesti. Se ei juuri säiky autoja, eläimiä tai tuulessa kolisevia postilaatikoiden kansia. Toisinaan Hipsun suurpiirteisyys näkyy myös maastossa orin kompuroidessa etenkin metsäpoluilla keskivertoa herkemmin. Metsän juurakot ovatkin erinomainen ympäristö kehittää orin keskittymiskykyä. 

Suku

Hankihipan isä Huurretti oli 145 cm, rautiaankimo piehevosen mittoihin jäänyt suomenhevosori. Se kilpaili aktiivisesti alue- ja kansallisella tasolla kouluratsastuksessa, vahvimmillaan heA-luokissa sijoittuen useita kertoja rotumestaruusluokissa. Lisäksi Huurrettia käytettiin valjakkohevosena tavoitteellisessa mielessä ja ori menestyikin harrastetasolla odotettua paremmin. Luonteeltaan Huurretti oli hyvin rauhallinen ja helposti käsiteltävissä oleva ori, jolla kuitenkin oli myös poikansa Hankihipan tapaan paikoin aavistuksen turhan rento työmoraali. Huurretilla on 10 jälkeläistä, joista on pääsääntöisesti kasvanut monipuolisia, helposti koulutettavissa olevia käyttöhevosia. 

Isänisä Huurustus oli 148cm korkea rautiaankimo, nippa nappa hevosen mittoihin kasvanut jykevä suomenhevosori. Se kilpaili pitkään kouluratsastuksessa aluetasolla (heA-vaB), omaten miellyttävän pyörivän laukan ja erinomaisen kokoamiskyvyn.  Huurustus toimi ruunauksen myötä myös useiden junnuratsastajien treenihevosena osan omistajan ratsutilan toimintaa Huurustus oli sekä rakenteellisesti että luonteenlaadullisesti vahva ja tasapainoinen. 

Isänemä Lyytin Pella oli 143cm punarautias pienhevostamma, joka kilpailti menestyksekkäästi kouluratsastuksessa junnuratsastajien kanssa ja saavutti useita sijoituksia heA-tasolla. Tammalla oli sirohko rakenne ja terävähköt askellajit. Käyttöominaisuuksiltaan Lyytin Pella oli erittäin monipuolinen hevonen. Se toimi kilpailu-uran ohella koulupainotteisen ratsastuskoulun opetusratsuna ja opetettiin tamma myös harrastemielessä kärryjen eteen. Luonteeltaan tamma oli tarkka ja herkkä. Se reagoi nopeasti ratsastajan apuihin ja oli arjessa herkkä aistimaan muutokset. Käyttöhevosena se oli kuitenkin pidetty, skarppi pikkutamma. 

Hankihipan emä Söpö-Hilppa oli 147cm korkea vaaleanpunarautias tamma, jolla on muiden lähisukulaisten tapaan vahvaa näyttöä sijoituksista kouluradoilta heA-luokissa. Se oli eteenpäinpyrkivä, aktiivisella takaosalla varustettu työteliäs hevonen, jolta ei sosiaaliset akut herkästi hyytyneet. Se tunnettiin hevosena, joka suhtautui kaikkiin ihmisiin ja talliarjen asioihin samalla uteliaalla asenteella. Ei ole hankala löytää näitä yhtymäkohtia myös esikoispojastaan Hankihipasta. Orin varsomisen jälkeen Söpö-Hilppa sai elämänsä aikana vielä 3 varsaa, jotka jäivät kaikki pienhevosen mittoihin ja ovat olleet terveitä, monipuolisesti käytettävissä olevia ratsuja.

Emänisä Neuvos oli 149cm korkea punarautias pienikokoinen hevonen, joka oli Hankihipan lähisuvun selkeästi menestynein yksilö. Ori kilpaili kansallisella tasolla vaB-luokissa ja on palkittu useissa rotunäyttelyissä. Sillä oli raamikas, sopusuhtainen mutta näyttävä suomenhevosen rakenne ja onnistui periyttämään linjojaan etenkin orijälkeläisilleen. Neuvoksen 14 jälkeläisestä todella moni on kilpaillut kouluratsastuksessa vähintään aluetasolla kunniakkaasti. Luonteeltaan ori oli vahva ja fiksu, vaatien ratsastajalta johdonmukaisuutta ja kykyä vaatia asiat loppuun asti. 

Emänemä Söpö-Hilma oli niin ikään myös pienhevoskokoinen 145cm korkea vaaleanrautias tamma, joka toimi hiljaisemmassa käytössä monipuolisena harraste- ja siitostammana. Sen kanssa ei ehditty niittää juurikaan kilpailumenestystä ennen tapaturmaisen jalkavian kroonistumista, joten hyväluontoinen tamma siirtyi kevyempään käyttöön jo nuorella iällä. Söpö-Hilmalla oli todella kiltti ja kunnollinen luonne. Se oli kaikkien käsiteltävissä, oli tasaisen varma käsitellä ja ratsastaa ja oppi myös maastakäsin-työskentelyn temppuja todella nopeasti. Tamma sai 5 jälkeläistä, joita yhdistää ihmisläheisyys ja myönteinen asenne. 

Jälkeläiset

s. 21.02.2026 o. Havun Hankiralli (e. Hymytär) / om. pinja, Ruuvalli / SV-II KV-III

s. 09.03.2026 t. Havun Pakkaspilvi (e. Punastella) / om. Uppe, Havukallio / kilpaillut KRJ tasolle 5/4

Hankihippa on periyttänyt molemmille jälkeläisilleen rautiaankimoa väriä ja rempseää luonnetta. Jälkeläisistä on kasvanut hevoskokoisten emävalintojen tuella hevoskokoisia kouluratsuja. Ori on edelleen käytössä jalostukseen sekä tilausvarsojen isäksi että ulkopuolisille tammoille. Yhteydenotot Upelle Keskustan chatin kautta.

Kilpailumenestys

Päiväkirja

16.05.2026 Lahtojärven kevätpäivillä esiintymässä (kirj. omistaja, 274 sanaa)

Meidän kunnassa järjestettiin tänään vuotuisat kevätpäivät, joihin meidän tallia oltiin pyydetty mukaan osallistumaan esiintyjinä. Kauan pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja, joita tarjoaisin kylätoimikunnalle ohjelmanumerona. Lopulta päädyin heittäytymään villiksi ja ehdotin josko tulisin esittelemään kevätkarkeloihin meidän upeanväristä rautiaankimoa suomenpienhevosoria Hankihippaa. Hipsu oli ollut viime viikkoina vähän turhan vähällä käytöllä ja sille teki todella hyvää päästä tuulettamaan ajatuksiaan uusiin ympyröihin. Ja Hipsuhan on tunnettu siitä, että mitä enemmän ihmisiä ja mielellään myös monenkirjava joukko muita eläinkavereita jaloissa pyörii, sitä tyytyväisempi se on. Eikun Hipsulle tehopuunaus, harjaan ja häntään kainot lettiviritykset keväisten kukkakoristeiden kera ja puolen päivän maissa nokka kohti Lahtojärven yhteiskoulun urheilukenttää. Periaatteessa paikan päälle olisi voinut myös kulkea ratsain, mutta trailerilla kulkeminen mahdollisti Hipsulle lepohetken jos sille tulisi tarvetta. Jo kärrystä ponia purkaessa huomasin, että nyt oltiin orille mieluisan tekemisen äärellä. Joskin koko homma meinasi tyssätä jo tässä vaiheessa Hipsun pakittaessa trailerista tyypilliseen tapaansa sen verran rivakalla tahdilla, että ohihan se astui ja kompuroi menemään kyllä sellaisella askelsarjalla, ettei jänteiden naksahtelut olleet varmaan kovinkaan kaukana. Hipsu ihmetteli ihmismäärää, musiikkia ja elämänmenoa sieraimet suurina, kuitenkaan erityisemmin kuumumatta. Siirryimme meille osoitettuun nurkkaukseen hiekkakentälle puiden varjon läheisyyteen. Ihmiset saivat tulla silittelemään hevosta ja kyselemään suomenhevosista ja toiminnastamme. Hipsu oli elementissään ja hoiti roolinsa halinallena esimerkillisesti. Erityisesti lapset ihastuivat orin muhkeaan harjaan ja pehmeään turpaan, eikä Hipsu näyttänyt väsyvän saamastaan huomiosta lainkaan. Päivän aikana kävimme myös pienellä talutusesittelyllä tapahtuma-alueen ympäri. Hipsu kulki reippaasti mukana, vaikka välillä sen huomio toki luonnollisesti karkasi ilmapalloihin, maahan pudonneeseen lippikseen ja hevosta selkeästi pelkääviin pikkukoiriin. Kaikkeen Hipsu suhtautui kuitenkin ihmetellen, ei suinkaan karsastaen tai epäluuloisesti käyttäytyen. Kotimatkalle lähti sangen väsynyt mutta erittäin tyytyväinen pieni heppa. Kyllä nyt on halinallen touhu- ja huomioakut ladattu ainakin pariksi päiväksi. 

08.02.2026 Laura-Maria Varmalan kouluvalmennuksessa (kirj. omistaja, 201 sanaa)

Tänään Hipsu pääsi pitkästä aikaa kunnolla töihin ihan vain kotipihassa valmennusreissujen sijaan, kun kouluvalmentaja Laura-Maria Varmala tuli pitämään meille yksityisvalmennuksen Havukallion maneesissa. Teemana oli sovitusti nuoren hevosen ratsastaminen helppo B -tasoisessa työskentelyssä ja ohjelman läpiratsastus. Jo alkuverryttelyssä Hipsu oli oma vilkas itsensä. Vähän sillä toki oli ajatukset (ja jalat) kaikkialla yhtä aikaa. Laura-Maria kiinnitti heti alkupuoliskon aikana huomiota siihen, että orin pitäisi oppia odottamaan ratsastajaa ja kulkea askeleitten läpi tarkemmin eikä vain kiirehtiä tehtävien läpi omavalintaisella tahdillaan.Aloitimme valmennuksen teeman siirtymisillä ja ympyrätyöskentelyllä. Käynnissä Hipsu tuntui mukavan rennolta, mutta ravissa se alkoi ennakoida tehtäviä ja puskea lavan kautta ulos uralta. Erityisesti keskihalkaisijalle kääntyminen ja siinä suorana pysyminen oli haastavaa, sillä ori jäi helposti katselemaan ympärilleen. Laukassa Hipsu oli todella miellyttävä ratsastaa ja laukan vahvuus välittyi valmentajallekin asti. Valmennuksen toisella puoliskolla valmentaja teetti meillä ratsastettavaksi Helppo B -ohjelman kokonaan läpi. Ohjelma sujui ikätasoon nähden hyvin, mutta muutamat siirtymiset tuli hieman myöhässä Hipsun reagoidessa hyvin hitaalla sytytyksellä etenkin pidättäviin apuihin. Valmentaja kehui orin rentoutta ja yritteliästä yleisolemusta. Hipsu on positiivinen ja herttaisen ylpeä ja varma itsestään tilanteessa kuin tilanteessa, eikä se itse koe ikinä epäonnistuvansa. Kotiläksyksi valmentaja antoi meille tehtäväkuvauksia, jotka auttavat suorien linjojen ratsastamisessa ja maltin kasvattamisessa hitaissa liikesarjoissa. Hyvä tästä tulee! 

25.01.2026 Lastausharjoituksia (kirj. omistaja, 185 sanaa)

Tänään ohjelmassa oli Hipsun kanssa lastausharjoituksia, vaikka pakkanen paukkui melkein kahdessakymmenessä asteessa. Pakkanen ei tuntunut hellittelevän ja kisakausi läheni lähenemistään, joten pakko oria oli treenauttaa asian suhteen, oli kuinka kylmä tahansa. Hipsu lähti runsaasti loimitettuna mukaani ulos uteliaana. Aluksi kävelytin orin pari kertaa trailerin ympärillä, vaikka sinänsä tuttu juttuhan tämä orille on. Lastaaminen ja purkaminen ovat vain olleet niin holtittomia, että hommaan pitäisi saada aavistus järkeä mukaan. Nytkin ori oli heti ensimmäisen lastausyrityksen alkajaisiksi menossa ramppia kohti niin reippaasti, ettei todellakaan muistanut tai ehtinyt katsoa mihin jalkansa laittoi, joten ori onnistui heti ensimmäisellä yrityksellä kolauttamaan takakaviolla ramppiin. Silittelin oria hetken traileriin päästyämme ja pakittelin orin sitten ulos. Ulos tultiin kiireellä, eikä takapään koordinaatio ehtinyt mukaan kuten arvata saattaa. Kolisteltiin tultiin ja sivuttain. Toistin sisään pakkaamisen ja ulos peruuttelun vielä pari kolme kertaa, joista viimeisimmällä ori tuli ulos jo hieman suoremmin. Harjoittelun päätteeksi Hipsu sai extraporkkanat taskusta ja paljon rapsutuksia. Täytynee vielä perehtyä tuonnempana tuohon vinoon peruuttamiseen, sillä rampilta peruuttelu vinoon ja aivan äärimmäisen paljon liikaa vauhtia mukana ovat todella huono yhdistelmä, jossa voi oikeasti käydä vielä tosi huonosti jos huono tuuri käy. Jatkakaamme siis harjoituksia..